Vuonna 2019 tulee kuluneeksi 300 vuotta Daniel Medelplanin puuaapisesta, jonka ansiosta pälkäneläiset oppivat lukemaan, vaikka isovihan aikaan hävitetyssä maassa oli kaikesta pulaa.
Pälkäneellä vietettävä lukutaidon juhlavuosi innostaa lukijakuntaa tarttumaan kirjaan. Tällä palstalla kirjavinkkaajiksi haastetut esittelevät kolme lukemisen arvoista kirjaa. Lisäksi lukijat voivat toimittaa omia kirjavinkkejä osoitteeseen daniel.medelplan@gmail.com.
Kirjavinkkaajana Anssi Kukkonen
Legendaarisen urheiluselostajan kaiman nimi jää kerralla mieleen. Anssi Kukkonen opittiin tuntemaan Sydän-Hämeen Lehden myyntitykkinä, joka laajensi reviiriä perinteisen ilmoitusmyyjän tontilta seudun kehittäjäksi. Kukkonen kiersi seudun yrittäjien luona pohtimassa, miten kaupan ovi saadaan käymään ja kehitti kauppiaiden kaipaamia tapahtumia sekä markkinointimateriaaleja.
Keväällä 2017 Kukkonen yllätti hyppäämällä kotikylänsä pelastajaksi. Aitoon kyläkauppiaaksi ryhtynyt yrittäjä palkittiin Vuoden pälkäneläisenä. Hän on tehnyt maan pienimmästä M-kaupasta käsitteen, jonka tunnelmaa käydään kokemassa kauempaakin. Hän tulee loistavasti toimeen niin potkukelkkamummojen kuin Anna Tapion koulun nuortenkin kanssa.
Kaverit tietävät, että kauppias ja polkujuoksija viihtyy myös kirjojen parissa. Millaiseen luettavaan hän tarttuu, kun kiireisen päivän jälkeen on hetki omaa aikaa?
Viihdevirta nielaisee turhan helposti
Olen lukenut aina. Jo pienestä pitäen olen raahannut kotiin kirjastosta kaikkea mahdollista lukemista Tarzanista Dostojevskiin, Viisikosta Viitaan.
Lukeminen on antanut minulle mahdollisuuden nähdä maailmaa joka puolelta, kokea suuria tunteita, seikkailuja, vaaroja, pettymyksiä, voittoja ja saavutuksia sekä asettua moninaisten ihmisten nahkoihin ja kohtaloihin aikakausista ja kulttuureista riippumatta – kaikki tämä kotisohvalla lötköttäen. Miten siistiä!
Sen jälkeen kun parisen vuotta sitten laitoin oman yrityksen pystyyn, on lukeminen jäänyt vähemmälle. Yrittäjänä työpäivä ei lopu, kun laittaa yrityksen oven kiinni. Niinpä illat tuhraantuvatkin tietokoneen ääressä kaiken ”tärkeän” ääressä, eikä somesta kuuluva kutsuva pöhinäkään anna henkistä rauhaa.
Facebookin ja Youtuben viihdevirta tarjoaa liian helpon pään nollauksen, ja turhan usein lukemistaan odottava kirja jää odottamaan sitä ”parempaa hetkeä” yöpöydälle. Mutta jonain päivänä/iltana vielä…
Maailma on täynnä loistavia kirjoja, jotka ansaitsisivat tulla luetuiksi. Laitan tähän muutaman valioyksilön, joihin olen vuosien varrella tarttunut monen monta kertaa. Nämä eivät välttämättä ole ”hyviä” kirjoja, mutta ovat minulle jostain syystä kolahtaneet ja kolahtavat edelleen aina uudestaan ja uudestaan.
Juoppolallitarinoita ja paljasjalkajuoksua
Charles Bukowski: Postitoimisto
Täysin pidäkkeetön, omaelämäkerrallisen väkevä juoppolallitarina antisankarillisesta nuorukaisesta, joka juopottelee, kirjoittaa runoja, nai ja jakaa postia. Päähenkilön elämän (ja viinan) jano on ylenpalttista ja riehakasta, välillä surullistakin eli koko elämisen kirjo käydään tehokkaasti läpi. Hulvatonta ja tarttuvaa kuin kankkus-apeus!
Steven Hall: Haiteksti
Kirjallisuudessa on parasta, kun joku pystyy luomaan jotain täysin uutta ja aiemmasta poikkeavaa. Tämä on sellainen kirja (vaikka alkaakin lähes aloittelijamaisen lapsellisesti!): malliesimerkki neroudesta, jossa kirjailija on luonut uuden, arkitodellisuuden ylittävän rinnakkaisen maailman, missä vallitsevat omat logiikkansa ja lakinsa. Ja tuo kaikki vielä mukaansa tempaavassa, erinomaisesti kulkevassa, viihteellisessä tarinassa!
Christopher McDougall: Syntynyt juoksemaan
Juoksemisesta, tuosta urheilulajeista jaloimmasta, on kirjoitettu kasapäin kirjoja, ja minä olen lukenut ne kaikki. Ainakin melkein. McDougallin Meksikon Kuparikanjonissa asuvasta, muusta maailmasta eristäytyneestä tarahumara-ultrajuoksijaheimosta ja paljasjalkajuoksusta kertoja kirja kolahti kuitenkin niin kovaa, että siirryin juoksemaan lähes pelkästään metsäpoluille, perustin Aitoo Trail -polkujuoksutapahtuman ja sain puolisen vuotta kestäneen, melko kivuliaan akillesjänteen lihasaition tulehduksen (liian paljon paljasjalkajuoksua liian pian). Ja se todella oli sen arvoista, kiitos tämän innostavan lukukokemuksen!
Ja vielä kerta kiellon päälle! Jonathan Littell: Hyväntahtoiset
Kuinka sujuvasti kirjailija onkaan päässyt toisen maailmansodan saksalaisupseerin (homo ja natsi, tietysti!) nahkoihin ”suorittamaan saamiaan käskyjä” eli taistelemaan, tappamaan, tuhoamaan ja hävittämään.
