Ääripäiden tiistai. Posti kertoi aloittavansa yhteistoimintamenettelyneuvottelut, koska posteljooneilla ei ole riittävästi kannettavaa. Uhkakuvana on, että 236 postinkantajaa saa laittaa jakolaukkunsa naulaan. Tampereen Teatteri toi ensi-iltaan amerikkalaisen kirjailijan Albert Ramsdell Gurneyn kulttiteoksen Rakkauskirjeitä (Love Letters), joka ammentaa koskettavan sisältönsä lähimmäisriippuvuuteen vuosikymmenien saatossa ajautuvista kirjeenvaihtokavereista Andrewista ja Melisasta. Mestariteoksen tulkkeina ovat ainoat oikeat: Seela Sella ja Esko Roine.
Milloin sinä olet viimeksi saanut oikean kirjeen, josta muste on vasta kuivumassa? Entä milloin olet viimeksi puhunut sydämesi kyllyyteen asti lankapuhelimessa?
Postinjakajien ammattikunta on katoavaa kansanperinnettä. Me suomalaiset olemme luopuneet kirjeiden kirjoittamisen kulttuuristamme. Toimitamme asiamme modernein välinein: älypuhelin kaikkine väylineen on tulisessa käytössä.
Keskuudessamme on kuitenkin vielä niiden ikäpolvien ihmisiä, joille kirje on ollut ainoa yhteydenpitokeino muun muassa mielitiettyyn. Rakkauskirjeet elivät varmasti maassamme kulta-aikaa toisen maailmansodan aikana, jolloin rintamalla olleet miehet ja naiset kertoivat kaipuustaan ja kokemuksistaan siviilissä olleille rakkaille läheisille suudelmin sekä kyynelin sinetöidyillä kirjeillä.
Kirjeet ovat tärkeitä dokumentteja, joista niin sukututkijat kuin suurnaisten ja -miesten elämäkertoja selvittävät historioitsijat kaivavat tarvitsemiaan tietoja.
Aikanamme tekstiviestit ja sähköpostit singahtelevat. Ne ovat kertakäyttötavaraa. Puhelimeen kilahtanut viesti on vanha ja tarpeeton heti sen lukemisen jälkeen.
Hyvä kysymys on, tekeekö perinteinen kirje vielä joskus paluun?
Tampereen Teatteri uskoo pelkistetyn teoksen voimaan, kun se tuo päänäyttämölleen maailmankuulun Rakkauskirjeitä (Love Letters) -lukudraaman. Tässä esityksessä teksti ja esiintyjät ovat kukkulan kuninkaita. Tämä on erinomainen toteutusratkaisu nykymuotoisilla turhuuden markkinoillamme, jossa kaikki täytetään mitä eriskummallisimmilla ärsykkeillä.
Rapakon takana elämäntyönsä tehnyt kirjailija Albert Ramsdell Gurney tunnetaan teoksistaan Cocktail-tunti, Ruokasali ja Sweet Sue. Rakkauskirjeet on hänen ehdoton favouritensa.
Rakkauskirjeissä on jotakin samaa mystiikkaa kuin Edgar Lee Mastersin Spoon River -antologiassa. Molemmissa teoksissa kurkistetaan herkällä tavalla ihmisten yksityisyyteen.
Gurney on tehnyt ihmiskunnalle suuren palveluksen kirjoittaessaan Rakkauskirjeitä-teoksensa. Melisan ja Andrewin elämän kestäneen kirjeenvaihdon arkit kätkevät suojiinsa arvokasta ajankuvaa, tunteiden poukkoilevan laajan skaalan sekä kahden ihmisen kivuliaat kasvutarinat. Miten taitavia tuntojensa tulkkeja Melisa ja Andrew ovatkaan olleet!
Love Letters -teoksen suomentanut Juha Lehtola on tehnyt piirun tarkkaa työtä. Hänen ansiotaan on se, että alkuperäistekstin ilmeikkyys ja tunteikkuus välittyvät meille saakka.
Kun käy lävitse kotimaista näyttelijöiden runsasta kaartia, huomaa, ettei meillä loppujen lopuksi ole monta naista ja miestä, jotka ensi-istumalta näkisi lukemassa Rakkauskirjeitä. Tampereen Teatteri on tehnyt ainoan ja oikean ratkaisun, kun se on antanut roolit kahdelle konkarille, elämää nähneille Seela Sellalle ja Esko Roineelle.
Seela Sella ja Esko Roine pidättäytyvät uskollisesti Gurneyn antamissa esitysohjeissa.
Musta- ja punapukeinen Sella räväyttää oikein olan takaa, kun siihen on mahdollisuus.
Roine tarjoaa vertaisapua monelle mieskatsojalle katkeran kalkin nielemisessä.
Rakkauskirjeitä on tervetullut vastakohta kaiken näyttävän ja kuuluvan teatterin runsaudelle. Yksinkertaiset tuolit ja pöydät riittävät vallan mainiosti rekvisiitaksi.
