Rauniokirkon kattamiseen elää Pälkäneellä edelleen luja tahto. Vuodenvaihteessa Pälkäneen Vanhankirkon suojeluyhdistys sai uuden puheenjohtajan rakennusarkkitehti Carita Lindholmista.
– Kirkon upea, jykevä olemus jäi mieleen jo lapsuudessa, kun pysähdyimme tänne matkalla Puutikkalan mummulaan. Olen vuosien varrella palannut usein vankkojen muurien suojaan. Paluumuutto Helsingistä Pälkäneelle toi kirkon entistä tärkeämmäksi.
Seuraavaksi uusi puheenjohtaja haluaa päivittää tilanteen.
– Haluan kutsua alkuperäistä tiimiä koolle, sillä heillä on paljon tietoa. Toivotan lämpimästi mukaan uudet ja vanhat yhteistyökumppanit. Tarvitsemme mukaan myös yrityksiä. Näin pitkässä juoksussa kaikki ideat ovat kullanarvoisia.
Suurin puute on edelleen kattamisen rahoitus, sillä myydyistä suklaista, lyhdyistä ja jäsenmaksuista ei kerry kovinkaan suuria summia.
– Yhdistyksen jäseneksi voitte liittyä 40 euron jäsenmaksulla ja ainaisjäseneksi 400 eurolla. Mahdollista kesätapahtumaa kartoitamme ja kerromme lähempänä.
Vauriot kartoitetaan
Ensimmäiseksi Lindholm käy konservaattori Virve Suomisen kanssa läpi seinien ja ikkunanpielien vauriokartoituksen ja tämän hetkisen korjaustarpeen. Kun rakennusta ei ole suojattu, uusia vaurioita tulee koko ajan lisää.
Viime kesänä korjattiin alttaripöytä ja esimerkiksi penkkien korjaustyöt tehtiin yhteistyössä starttipajan nuorien kanssa. Penkit öljytään uudelleen ensi kesänä.
Arkkitehdilla on runsaasti tietoa rakenteista, materiaaleista ja liitoksista. Alkuperäinen idea on lähtökohta, mutta suunnitelmia pitää päivittää.
– Nyt pitää tutkia, ovatko muurit siinä kunnossa, että ne kestävät teräsrakenteet ja lasikaton. Vai pitääkö rakenteet siirtää sisäpuolelle?
Suojeluyhdistys on perustettu jo vuonna 2001, mutta kirkkoon ei ole vieläkään saatu kattoa. Silti Lindholm jaksaa uskoa hankkeeseen.
– Katto on ollut jokaisen puheenjohtajan toive, niin minunkin.
Aiemmin suojeluyhdistyksellä oli haaveissa saada kirkkoon lasikatto vielä Museoviraston pääjohtajan Juhani Kostetin ollessa virassa. Kun Kostetilla on ikää 67 vuotta, ei tämä aikataulu voi enää toteutua. Lindholm ei tässä vaiheessa uskallakaan luvata katon valmistumisvuotta.
Kallot hautausmaalle
Pälkäneen rauniokirkko on noussut viime viikkoina uutisiin, kun ruotsalaisten rotututkijoiden ryöstämiä kalloja on vaadittu palautettavaksi. Vaikka 40 kalloa varastettiin rauniokirkon hautausmaalta, ei Lindholm hautaisi niitä enää samoille sijoille.
– Kaikki rauniokirkolta löytyneet arkeologiset jäännökset kirkkoherra on siunannut ja ne on sitten haudattu hautausmaalle. Keskustelimme kirkkoherra Jari Kemppaisen kanssa asiasta ja mielellämme järjestämme rauniokirkolla hänen johdolla siunaustilaisuuden, jonka jälkeen annamme vihdoin kunniallisen loppusijoituspaikan kalloille hautausmaalla.
Vanhankirkon suojeluyhdistyksen puheenjohtajuus ja oma arkkitehtitoimisto vaativat aikaa. Näiden lisäksi Lindholm kuljettaa 12- ja 14-vuotiaita lapsiaan muun muassa koripallo- ja salibandytreeneihin.
Hän höntsää itsekin koripallon ja sählyn parissa sekä kuntoilee Timmeissä Mimmeissä sen minkä työkiireiltään ehtii.
– Täällä voisi vielä enemmän järjestää konsertteja ja hartauksia. Esikoisen kesän konfirmaatiosta tuli ajatus, että olisi myös hieno saada tuollaisia tilaisuuksia rauniokirkolle lisää. Kyllä minulla on unelma ihailla tähtitaivasta katetussa rauniokirkossa kynttilälyhtyjen tuikkiessa, tuore puheenjohtaja visioi.
