Mummon murinat

Pelottavia tulevaisuudennäkymiä

Pitäisikö tässä iässä lopettaa sanomalehtien lukeminen kokonaan? Sarjakuvat uskaltaa toki tavailla, samoin telkkari- ja radio-ohjelmat. Myös perheuutisia sekä paikallista tapahtuma- ja kulttuuritarjontaa voinee huoletta tutkia. Mutta kun jutussa käsitellään maailman muutoksia, tulevaisuuden uhkakuvia ja muuta sellaista, niin vanhaa alkaa pelottaa. Tosin nämä Brexitit ja rajamuurien rakentelut ovat kaukana omasta elämästä, eivät ne yöunia vie. Monet ison linjan uhat menevät yli ymmärryksen, joten niitä ei oikein ymmärrä surra.

Mutta sitten osuus silmään joku kotimainen uutinen, joka liippaa läheltä. Ja kohta on mielenrauha tipotiessään. Miksi taas pitikin katsella Helsingin Sanomien yleisönosastoa tiistain 22.1. lehdestä? Huhhuh! Se säikäytti, kun se koski laitosvanhusten hammashuoltoa. Kirjoittajana oli ilmeisesti asiantuntija, hammaslääketieteen tohtori. Hän totesi, että yhä lisääntyvissä määrin ikäihmisillä on jäljellä omat hampaat. On puhdistusongelmia, kun itsellä kädet eivät enää toimi. Aiemmin tuossa vaiheessa oltiin isolta osin jo varustuttu tekohampain, jotka hoitohenkilökunta näppärästi otti puhdistukseen. Mutta kiinteä purukalusto on työläämpi. Tuossa jutussa kerrottiin, että tilanne on vaativa, kun hampaitten pinnoille, väleihin ja ienrajoille muodostuu paksut kerroksen plakkia. Jos sitä ei poisteta, voi tulla turvotusta, verenvuotoa, tulehdusreaktioista, ja taidettiin mainita ihan keuhkokuumekin.

Pelottaa, että itse joutuu avuttomana hoitoon, kun omat hampaat ovat olemassa. Vaan ehkä tilanne hoituukin lähivuosina. Tohtori totesi, että yhden suun rapsutus sähköharjalla veisi pari minuuttia. Ehkä hoitajat hoitavat homman. Miksi siis surra omia hammasongelmia etukäteen.

Nykysuomessa on tuhansia, jollei ihan kymmeniätuhansia hammaslääkäreitä. Vuonna 1890 oli vain 20. Ja asukkaita 2,3 miljoonaa. Vielä 1970-luvun alussa vielä iso osa kansasta oli vailla omia hampaita. Nykytyylinen nailonhammasharjatuotanto alkoi 1938. Sota-aika saattoi hidastaa kehitystä, mutta olipa sokerikin kortilla, joten karies ei niin riehunut.

Toinenkin uutinen ruokki vanhan pelkoa tulevaisuudesta. Torstaina 24.1. oli Aamulehdessä uutinen, että julkisen sairaanhoidon puolelle alkaa olla vaikea saada tarpeeksi lääkäreitä, kun yksityispuoli houkuttelee paremmin palkoin. Me olemme täällä pienessä kylässä vielä saaneet aika hyvää huolenpitoa. Vaan onko jatkossa yhtä hyvin? Kauanko meillä on lääkärit ja muut hoidot omalla terveysasemalla? Toimiiko Kela-kyyditys?

Ehkä on parasta elellä vain päivä kerrallaan ja jättää uutistenluku entistä vähemmälle. Palvelusupistuksia tapahtuu kotikylässä koko ajan. Kirjaston aukiolot vähenivät rajusti samoin toisen pankkimme. Yritetään tottua.

Mymmeli

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.