Medelplanista mielikuvituksen siivin

Medelplan kiehtoo edelleen

Teemu Keskisarjan ”Kyynelten kallio” (2011), Ville Hännisen ”Keskipäivän miehiä” (2016)   ja Juha Hurmeen ”Niemi” (2017) ovat uusinta, kaunokirjallisuuteen vähän kallellaan olevaa Daniel Medelplan-kirjoittelua.  Keskisarja luo kirjassaan tavallisten 1600–1700 –luvuilla eläneiden ihmisten kohtaloista kertomuksia ilman ”akateemista salakielisyyttä”.  Hurmeen teksti on toisaalta kuin  Suomen historian ja kirjallisuudenhistorian tutkimuksellista raportointia, mutta reippaita kannanottoja sisältävä tyyli viittaa johonkin muuhun. Hännisen teoksen voi luokittaa esseekokoelmaksi; essee on asiatekstin laji, jonka kautta voi asioita ilmaista tietokirjallisuutta vapaammin ja omia mielipiteitä esittäen.

Kirjoittajat kertaavat  Medelplanin elämän värikkäät vaiheet kujanjuoksuineen. Hänninen siteeraa tässä Peltomon tekstiä: ”Ruoskittu koira menee piiloon haavojansa nuolemaan. Kun minun haavani olivat parantuneet, me lähdettiin korpivaellukselle pohjoiseen”. Hänninen ja Hurme  piipahtavat  kuin yhteisestä sopimuksesta Pälkäneen Aapiskukko-huoltoasemalla. Medelplanin jälkeläinen Hänninen pohtii lisäksi  omaa suhtautumistaan esi-isäänsä ja nostaa esille Medelplanin kaivertamat kuvat. Sekä Keskisarja, Hurme että Hänninen muistavat liittää Medelplanin ja Suomen ensimmäisen aapiskukon yhteen.  Hännisen ja Hurmeen tekstiin sisältyy  Allan Frilanderin suomentama Franzénin runo – ilman mainintaa kääntäjästä. Keskisarja ja Hänninen  mainitsevat  Medelplanille omistetun museon, ja Keskisarjan tekstiin liittyy valokuva museolla sijaitsevasta Frilanderin Medelplan-veistoksesta. Keskisarjan tiivistys Medelplanin aapisen sivistyshistoriallisesta merkityksestä on puhutteleva:

”Suomen nousun alkujuurta voi kaivella juuri tämänkaltaisista itsessään pienistä teoista, joissa sarastaa ylihuomisesta huolehtimisen kulttuuri…  Pystymetsästä polkaistuina olisivat seuraavan vuosisadan aatteet ja talousuudistukset rajoittuneet eliitin marginaaliseksi puuhailuksi.”

Ei tarvinnut polkaista pystymetsästä, kun pohjana oli – luterilaisen kirkon puitteissa – Agricolan, Gezeliusten, Medelplaninkin työ suomenkielisen kirjallisuuden ja lukutaidon hyväksi.

 

Arja Liutta

Daniel Medelplanin museo

Teksti on neljäs ja viimeinen osa Daniel Medelplan kaunokirjallisuudessa -kokonaisuutta.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.