Jari Hallamaa vastaa lähes empimättä, kun häneltä kysyy, mikä elokuva kuvaa hänen mielestään parhaiten Filmipyörän nykyistä tilannetta.
– Tuntematon mestari. Mutta en minä ajatellut vielä kuolla, hän täräyttää.
On toki melkoinen sattuma, että kyseinen elokuva valmistui juuri parahiksi ehtiäkseen mukaan Hallamaan pyörittämän Filmipyörän juhlakiertueelle. Juhlakiertueeseen on antanut syyn saavutettu virstanpylväs: filminpyörittäjä astui eläkeiän kynnyksen yli helmikuun alussa.
– Olin heti kipeänä ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, Hallamaa hymähtää.
Projektorit eivät ole juhlakiertueen jälkeen lentämässä kaappiin tai parvekkeelta. Toiminta jatkuu, mutta pakottomana.
– Nyt on mahdollista heittää rukkaset tiskiin koska tahansa, jos asiat eivät tunnu napsuvan kohdilleen tai ei löydy jotain järkevää ratkaisua jollain aikavälillä. Olen siinä vaiheessa, että CV:llä, työtodistuksilla ja muilla ei ole enää oikein merkitystä.
Hyvää kotimaista elokuvaa puskee ensi-iltaan sitä tahtia, että tarjontaa kiertueille ainakin pitäisi riittää jatkossakin.
Mitä sitten?
Hallamaa toivoo, että Filmipyörän toimintaan löytäisi mukaan koko joukko tekijöitä. Jollakin voisi olla osaamista mainostamisesta, joku voisi huolehtia välineistä ja joku voisi katsoa talousasioiden perään.
– Kyseessä voisi olla esimerkiksi jonkinlainen perhekuvio. Lisäksi olisi hyvä löytää uusia yhteistyökumppaneita tai vähän parempi sävel vanhojen kanssa. Esimerkiksi kuntien kulttuuritoimissa olisi monin paikoin päivittämisen tarvetta, Hallamaa näkee.
Alun perin Hallamaa perusti Filmipyörä-yhdistyksen tavoitteenaan tarjota kangasalalaista elokuvatoimintaa kangasalalaisille. Kangasalla Hallamaan elokuvatoiminta kuitenkin sai jäädä vuonna 2016, kun rahkeet eivät yksinkertaisesti riittäneet Filmipyörän, siviiliasioiden ja K-Kinon pyörittämiseen. Saarikylissä alkunsa saanut Suvikinokin vaihtoi maisemaa Urjalaan ja edelleen Lempäälään.
Niinpä kangasalalainen on pyörittänyt elokuviaan viime vuodet muilla paikkakunnilla, muun muassa Pälkäneellä.
– Pälkäneen toimintaan on aina sisältynyt tunteita, Hallamaa tunnustaa.
Rauniokirkon ulkoilmaesitys ”Postia pappi Jaakobille” -elokuvasta nousee filminpyörittäjän koko uran huikeimpiin elokuvakokemuksiin. Värikkäitä muistoja tuovat myös Kostian koulun salivuorojen rohmuamisesta yhteiskoulun remontin aikaan käydyt keskustelut – ja leuan tikkaaminen sen jälkeen, kun filmimies kaatui koneensa kanssa rappusissa.
– Nyt leffoja esitetään narikasta. Mutta pääasia, että esitetään.
