Supertalvi vaihtui arvaamattomaksi – vai joko nyt tuli kevät?

Vielä helmikuun 8. päivä maassa oli näin paljon lunta ja Erkki Iivosen lumilingolle riitti hommia.

Alkuvuoden pakkasjaksot ja isot lumikinokset ovat viime aikoina vaihtuneet arvaamattomaan talvikeliin. Pakkaspäivää saattaa seurata loskasohjon täyteinen päivä, jolloin elohopeamittari kipuaa reilusti plussan puolelle. Ja seuraavana päivänä taas pakastaa. Taivaalta tippuu vuorotellen lunta, räntää ja vettä – toki aurinkokin on muistanut aina välillä näyttäytyä.

Vielä helmikuun 8. päivä Pälkäneellä ja Kangasalla lunta oli monessa paikassa yli puoli metriä. Ilmatieteen laitoksen virallisista mittauspaikoista Tampereen Härmälässä lunta oli tuolloin 51 senttimetriä, Juupajoen Hyytiälässä 59 senttimetriä ja Hattulan Lepaalla 49 senttimetriä.

Helmikuun alkupuolella pälkäneläinen Erkki Iivonen teki vielä lumilingollaan ahkerasti lumitöitä. Viisi vuotta sitten hankittu kone pääsi alkutalven aikana toden teolla testiin.

– Aikaisempina talvina lumilinkoa on tullut käytettyä vähän kun luntakin on ollut vähän, mutta alkutalvesta lumitöitä on tullut tehtyä useamman kerran viikossa. Linko on osoittautunut hyväksi peliksi. Sillä saa hyvin siirreltyä raskaammatkin lumet ja jääkokkareet.

Tammikuun ja helmikuun alun runsaat lumet eivät Iivosta harmittaneet. Kotoa löytyy lumilingon lisäksi myös perinteiset kola ja lapio.

– Vaimokin on ahkera tekemään lumitöitä. Toisinaan vähän kilpailemmekin siitä, kumpi ne ehtii tekemään, Iivonen nauraa.

15. helmikuuta Onkkaalantiellä näytti tältä.

Reilu viikko sitten alkaneet vesi- ja räntäsateet sulattivat isoista lumikinoksista hetkessä useita senttejä pois. Sen jälkeen kaduilla on saanut kulkea varovasti, sillä paikoin tiet ja pihat ovat olleet hyvin liukkaita.

 

 

Lumipeite on ohentunut ja lumikausi lyhentynyt

Keskimääräinen lumensyvyys on pienentynyt Suomessa laajoilla alueilla vuosina 1961–2014. Pysyvä lumikausi alkaa myöhemmin ja päättyy aiemmin. Tiedot käyvät ilmi tutkimuksesta, jossa havaittiin myös, että muutokset vaihtelevat alueellisesti suuresti.

Vuosien 1961–2014 aikana vuotuiset suurimmat lumensyvyydet pienenivät Suomen etelä- ja länsiosissa ja paikoin myös maan keskivaiheilla laajalti keskimäärin 2–4 senttimetriä vuosikymmenessä. Pohjois-Suomessa maksimilumensyvyys ei tuona aikana ole muuttunut tilastollisesti merkittävästi.

– Lounais-Suomessa lumensyvyys oli enimmillään tyypillisesti 20–40 senttimetriä, Lapissa laajalti yli metrin. Vuotuinen maksimilumensyvyys saavutettiin yleensä maaliskuun aikana, maan lounaisosassa ja länsirannikolla jo helmi-maaliskuun vaihteessa, kertoo tutkija Anna Luomaranta Ilmatieteen laitokselta.

Lumi sulaa aiemmin

Pihat ovat paikka paikoin petollisen liukkaita.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös pysyvän lumikauden keskimääräisiä alkamis- ja päättymisaikoja. Lounaisimmassa Suomessa ja etelärannikolla pysyvä lumipeite saapui vasta 22.12. jälkeen, Pohjois-Lapissa ennen lokakuun 22. päivää. Pysyvä lumikausi päättyi lounaisrannikolla maaliskuun loppuun mennessä ja Pohjois-Lapissa vasta toukokuun 20. päivän jälkeen.

– Pysyvän lumikauden alkamisaika myöhentyi tarkasteltujen vuosien aikana selkeimmin maan keskivaiheilla ja kaakkoisosissa sekä Pohjois-Pohjanmaan länsiosassa. Pysyvän lumikauden päättymisaika aikaistui voimakkaimmin maan länsiosassa. Muutos oli paikoin yli neljä päivää vuosikymmenessä, Luomaranta kertoo.

Kokonaissademäärä kasvoi, mutta sateita tuli enemmän vetenä ja räntänä

Etelä-Suomessa kokonaissademäärän havaittiin lisääntyneen tammi- ja helmikuussa. Lumisateiden määrässä ei tapahtunut merkittävää muutosta, mutta niiden osuus kokonaissademäärästä pieneni. Kokonaissademäärä siis kasvoi, koska vesi- ja räntäsateet lisääntyivät.

– Vesi- ja räntäsateiden lisääntyminen ja lämpötilojen nousu tammi- ja helmikuussa selittävät sitä, miksi lumensyvyys on pienentynyt talvikuukausina. Kevätkuukausina lumipeitteen oheneminen liittyi lähinnä lämpötilan nousuun.

 

 

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 8 viikkoa vain 3,90 €.