Kangasalan Suomi-Venäjä-seuran järjestämässä Kulttuurivartissa päästiin kuulemaan muutaman historiallisen jalokiven tarinaa.
Sunnuntaina 24.3. Kangasalan Lepokodilla pidetyssä tilaisuudessa mukaan mahtui myös valokuvilla elävöitetty matkakertomus Kremlin reissusta, jossa luennoitsija oli ollut mukana.
Kangasalan Lepokodin yhteen huoneeseen kerääntyi sunnuntaina seuran laskelmien mukaan parisenkymmentä ihmistä kuuntelemaan diplomigemmologi Tarmo Grönqvistin luentoa jalokivistä, jotka luokitellaan historiallisiksi. Valokuvat, joiden ympärille luento oli rakennettu, kuvasivat sekä muutamaa näistä jalokivistä sekä Kremlin ja Fersmanin museoista Venäjältä löytyviä muita taideaarteita, kuten Katariina Suuren kullalla koristeltu puku ja muutama kuuluisista Fabergén pääsiäismunista.
Gröngvist aloitti puheensa esittelemällä kuvaa Englannin kruununjalokiviin kuuluvasta kruunusta, jonka näyttävin kivi on nimeltään Mustan prinssin rubiini. Se on saanut nimensä Mustan prinssin eli entisen Englannin kuninkaan prinssi Edvardin mukaan kiitokseksi sankaruudestaan sodan aikana. Myöhemmin tutkijoille on selvinnyt, että kruunussa oleva kivi ei suinkaan ole rubiini vaan spinelli.
Toisena esiteltävänä timanttina oli traaginen Hope-timantti, joka tarinan mukaan on varastettu Intiasta jumalpatsaan silmästä ja siksi sitä seuraa kirous. Sen kuuluisin omistaja on ollut Ranskan kuningatar Marie Antoinette. Tällä hetkellä timantti sijaitsee Smithsonian-instituutissa.
Viimeisenä historiallisena jalokivenä esiteltiin Kremlin museon timanttihuoneesta löytyvä Orlovin timantti, jonka juuret juontavat Katariina Suuren hallinta-aikaan. Tarinan mukaan timantti on lahja yhdeltä Katariina Suuren rakastajalta, Grigori Orlovilta, joka kuului keisarinnan henkikaartiin yhdessä kahden veljensä kanssa. Orlov matkusti Amsterdamiin ostamaan timanttia ja antoi tämän lahjaksi Katariinalle yhden pariskunnan riidan jälkeen päästäkseen takaisin naisen suosioon.
