Kumipyöräkesä – eli miten varautua lastenvaunulenkille

Olen jossakin mukavassa paikassa. Aurinko paistaa, suuri journalistipalkinto on käden ulottuvilla, pitelemätön ennennäkemätön salibandyharhautuskin on juuri putkahtamassa ulos aivoista – ja ennen kaikkea seuralaiseni on vihdoin nukahtamassa.

Minut kuitenkin tempaisee  täysin varoittamatta pois haavemaailmastani vihainen saksalainen, tai sellaiseksi ainakin äänen perusteella häiritsijän oletan. Tajuan tehneeni jotakin väärin kävelytiellä kulkiessani, vaikka en ymmärräkään pensasaidan takaa – jonkun takapihalta – kantautuvan minuun kohdistuvan haukkumisen sisältöä.

”Aatu! Hiljaa, Aatu!”, kuuluu naisääni saman pensasrivin takaa kuin Aatun kiihkeä murina. Entistä todennäköisemmin saksalaislähtöiseltä vaikuttava roteva uros ei karvaisia korviaan lotkauta, mutta minä olen jo kiihdyttänyt vauhtia ja jättänyt kaksikon ärisemään toisilleen.

Tilanne hymyilyttäisi, ellei takana olisi kolmen vartin lastenvaunulenkki paahtavassa kuumuudessa ja takaraivossa tieto siitä, että Aatun kohtaaminen juuri nukahtamisen kynnyksellä kriittisellä hetkellä saattoi tuoda kävelyyn toisen jalkapallopuoliajan verran lisää.

Eipä se sinänsä haittaisi, koska kokemus on opettanut jo sen verran, että housujeni oikeaan taskuun on puhelimen lisäsi kätketty vesipullo ja vasemmassa taskussa avainten kanssa on aurinkorasvapurkki. Lippalakin, aurinkolasien, lenkkitossujen ja ohuen takin (kyllä, sadekin voi tulla kirkkaalla hellesäällä, joten siihen on syytä varautua) myötä olen valmis, vaikken koskaan partiossa ole ollutkaan. Siperia opettaa, kun vaunun herra ei jollakin kerralla nukahdakaan ennakkokaavailujen mukaan.

 

Ihminen oppii ennakoimaan paitsi vaunulenkille lähdön valmisteluissa myös käytännön suorituksessa eli itse vaunulenkillä. Mitä hankalammin nukahtavaa sorttia kuljetettava on, sitä enemmän ennakointikyky kehittyy.

Älä mene tuonne, siellä on meluisa ja muutenkin liian kiinnostava roska-auto tyhjäämässä astioita. Vältä tuota tienpätkää, siellä kolmannen talon etupihassa rakennetaan terassia. Tämä lenkki on syytä kiertää näin päin, koska muuten aurinko paistaa suoraan vaunulaisen silmiin ja verhon vetäminen eteen kesken matkan (mitäs unohdit kotipihassa!) nostattaa protestimyrskyn. Jos valitset reitin A, otat riskin ohi köröttävistä traktoreista alkupätkällä mutta loppuosuus on varmasti rauhallisempi ja helppokulkuisempi kuin reitti B. Kello on nyt sen verran, että talon X ja Y lapset – jotka jostakin syystä kilkuttavat pyöriensä soittokelloja koko kotimatkan ajan – ovat päässeet koulusta ja tulevat pian vastaan tätä tietä.

Lastenvaunujen kanssa saa hyvän mahdollisuuden tutustua lähiympäristöönsä, ja kokemukseni mukaan se on kesällä pääsääntöisesti mukavampaa kuin talvella. Vaikka monen paikan ohi kulkisi lähes päivittäin autolla, näyttää kaikki erilaiselta jalan liikkuessa: tuollakin on tuollainen talo, tämä kärrypolku johtaakin tuonne, tämäkin mäki on näin pirskatin jyrkkä ja pitkä.

En silti välttämättä kehota hankkimaan lasta tai edes lastenvaunuja pelkästään lähiympäristöön tutustumista varten. Sitä varten saa koiria.

 

Kaikkea ei toki voi ennakoida, kuten eteen (tai takaa) tulevaa muuta liikennettä. Haluankin tässä yhteydessä kiittää kaikkia niitä moottoriajoneuvojen kuljettajia, jotka eivät lastenvaunujen kohdalla kiihdytä vauhtiaan moottori muristen vaan päinvastoin jopa keventävät kaasujalkaansa. Ajattelen teitä lämmöllä.

Lisäksi esimerkiksi Aatun tapaiset budjetoimattomat muuttujat tulevat aina yllätyksenä eteen ensimmäisellä kerralla. Seuraavalla kerralla siihenkin osaa jo varautua. Samalla tavalla tutut ja naapurit oppivat ymmärtämään, miksi muuten rasittavan puhelias mies ei toisinaan pysähdy vaihtamaan paria sanaa tai oikeastaan edes tervehdi takaisin kuin nyökkäämällä. Juuri silloin on niin sanotusti paha paikka, jolloin puhelinkin pysyy äänettömällä tai soittaja saa ilmoituksen ”soitan kohta takaisin”. Milloin, riippuu monesta tekijästä.

Häiriötekijöiden minimointi on minulla vielä osittain työn alla. Väittivät Tampere-Pirkkalan lentoasemalla, että kello 12–15 laskeutuvien ja lähtevien lentojen reittejä ei saada siirrettyä ainakaan vielä ensi viikon alkuun mennessä.

Kirjoittaja on Sydän-Hämeen Lehden toimittaja, joka opiskelee lastenvaunulenkkien tekemisen saloiohin.