Pälkäneen Luja-Lukolla oli runsas edustus Kangasala Jukolassa. Venlojen viestissä seuraa edusti kolme ja Jukolan viestissä jopa neljä joukkuetta.
Pälkäneen Luja-Lukolla on Venlojen viestissä katkeamaton perinne jo 13 vuoden ajalta. Tänä vuonna eri joukkueissa olivat mukana kaikki vuoden 2006 Salo-Jukolassa juosseet naiset: Anna-Maija Aho, Suvi Antila, Pirkko Virtanen ja Marja-Liisa Suomalainen. Heistä Antila juoksi tänä vuonna ensimmäisessä, Aho ja Virtanen toisessa ja Suomalainen kolmannessa joukkueessa.
Kaksi ensimmäistä joukkuetta koonnut Antila piti erityisen upeana sitä, että pieneltä paikkakunnalta saatiin kokoon kolme joukkuetta. Toki kolmosjoukkueessa aloittajana juoksi Ahon sukulaisvahvistus Espoosta.
Tänä vuonna ykkösjoukkueen muodostivat Katja Linnainmaa, Suvi Antila, Jenni Kortetjärvi ja Hannele Kinnunen. Joukkue lähti kisaan viime vuoden sijoituksen mukaisella numerolla 658. Tasaisen suorituksen tehnyt joukkue tuli tänä vuonna maaliin sijalla 665.
Joukkueen jäsenet olivat kohtalaisen tyytyväisiä suorituksiinsa, mutta naisille tyypilliseen tapaan he kritisoivat omia virheitään.
Aloittajana toiminut 16-vuotias Linnainmaa harmitteli myös metsään muodostuneiden letkojen vauhtia.
– Alussa pujottelin sijoitustamme paremmaksi ja juoksin ehkä kovempaakin kuin olisin yksin edetessä mennyt. Letkoissa ei sitten juurikaan päässyt tekemään omaa suoritusta.
Nelosrastille Linnainmaa lähti letkaan, joka juoksi rastin ohi.
– Pari sataa suunnistajaa etsi rastia. Lopulta yksi keksi oikean reitin ja huikkasi tiedon muille. Tätä sitten jaettiin eteenpäin ja rasti löytyi.
Letkoja, uria ja pummeja
Lähes kaikki Luja-Lukon Venlat totesivat edenneensä metsässä letkoissa eli usean suunnistajan samaan suuntaan etenevissä jonoissa.
Ykkösjoukkueen kolmannen osuuden juossut Jenni Kortetjärvi sen sijaan koki letkoja muodostuneen vähemmän kuin muina vuosina. Hän osallistui viestiin nyt kymmenettä kertaa.
– Välillä oli yksinäisen oloista, kun kukaan muu ei tullut samaan suuntaan. Tämä lisäsi epävarmuuden tunnetta.
Kortetjärvi kiitteli hyvää karttaa, mutta piti maastoa haastavana. Nainen kertoi pummanneensa useammalla rastilla.
– Suunnistus on harrastus, johon ei kyllästy koskaan. Aina voi kehittyä ja parantaa omaan suoritustaan, hän totesi.
Kolmosjoukkueessa ankkuriosuuden juossut Jaana Ketola oli tyytyväinen metsään muodostuneisiin valmiisiin uriin.
– Pystyin juoksemaan urissa kovempaa eli ne helpottivat etenemistä maastossa.
Letkat sen sijaan hidastivat uusintalähdössä eli loppuosuuksien juoksijoiden yhteislähdössä matkaan lähteneen Ketolan etenemistä.
– Lähdössä tuli pitkä letka eteen. Olisin pystynyt juoksemaan alussa kovempaa, mutta kapealla polulla ruuhkassa ei päässyt etenemään kovin lujaa.
Jukola on kesän kohokohta
Alusta lähtien Luja-Lukon Venloissa mukana ollut Pirkko Virtanen juoksi tänä vuonna toisen osuuden kakkosjoukkueessa.
– Talkootyövuoroni sanelivat aikatauluni ja vanhimpana sain lyhimmän osuuden, hän perusteli osuusvalintaansa.
Virtaselle Jukola on kesän kohokohta.
– Tunnelma on parasta. Se muodostuu siitä, että on niin paljon samanhenkisiä ihmisiä ja suomalainen luonto ympärillä. Nautin siitä, että löydän rastit ja pääsen maaliin.
Toista kertaa Jukolaan osallistunut Jaana Ketola oli myös hyvin tyytyväinen osallistumiseensa ja kertoi innostuneensa lajista jälleen kerran.
– Yllätyin siitä, että vaikka suunnistaminen tuntuu ajoittain vaikealta, Jukolassa selviytyy urien ja muiden suunnistajien vuoksi helpommin kuin muissa kilpailuissa.
Osa pälkäneläisvenloista teki tapahtumassa myös talkootyövuoroja viestiin osallistumisen ohella. Anna-Maija Aho talkoili vaihtoalueella, Pirkko Virtanen rahahuollossa ja Suvi Antila maalissa sekä miesten lähdössä.
– Osallistuminen talkoolaisena tapahtuman valmisteluihin ja itse tapahtumaan tekivät tämänvuotisesta Jukolaan osallistumisesta vielä tavanomaista erityisemmän, Virtanen sanoi.
Kinnunen juoksi Venlojen lisäksi Jukolassa
Luja-Lukon ykkösjoukkueen ankkuri Hannele Kinnunen teki Jukolassa kovan urakan. Venlojen 7,8 kilometrin ankkuriosuuden lisäksi nainen juoksi myös Jukolan viestissä Aamulehden lukijat lasten hyväksi -ryhmän ykkösjoukkueen neljännen osuuden. Tällä osuudella oli mittaa 7,2 kilometriä.
– Jukolassa metsässä oli miehiä ja ajankohta oli yöllä, nainen kuittasi viestien eroista.
Kinnunen kokee suunnistamisen Jukolassa olevan verrattavissa muuhun suunnistamiseen. Hänelle tapahtuman erityisyys tulee joukkueista.
– Joukkueessa meneminen ja tekeminen on hienoa. Jukolan viestissä oli lisäksi hienoa päästä omalle osuudelle juuri auringon noustessa. Metsässä oli silloin todella kaunista.
Kovakuntoinen nainen oli tyytyväinen suorituksiinsa molemmissa viesteissä.
– Mielelläni kyllä juoksisin kovempaakin, jos osaisin suunnistaa paremmin. Nyt täytyi mennä vähän maltilla.
Kilpailukeskus sai kiitosta
– Kilpailukeskus oli mukavan selkeä ja kompakti, Hannele Kinnunen kiitteli kisan jälkeen.
Myös Jenni Kortetjärvi oli samoilla linjoilla. Keskuksesta oli saatu hänen mielestään hyvin toimiva ja palvelut ja parkkipaikat olivat lähellä.
Vessoja oli alueella useissa paikoissa ja ajoittain pitkätkin jonot etenivät sukkelaan. Myös ruokajonot vetivät hyvin niin kisaravintolassa kuin festariruoka-alueellakin.
Suihkuissa riitti hyvin lämmintä vettä ja suihkuja oli riittävästi. Suunnistuskisojen tapaan suihkuna oli ylhäältä riippuva käsisuihku, josta kahvaa painamalla tuli vettä. Ruuhkaisimpina hetkinä osa pesulle tulleista vaihtoivat vaatteet pukuhuonetilaksi rakennetun katoksen ja suihkutilan välisellä alueella.
Kokeneena Jukolan kävijänä Kortetjärvi nautti perinteiseen tapaansa myös saunan löylyistä.
– Löylyt olivat hyvät. Jukola-saunassa on ihan omanlaisensa tunnelma. Virheet unohtuvat, kun hetken aikaa istuu lauteilla, Kortetjärvi kiitteli.
Kinnunenkin kävi saunassa aamulla Jukolan viestin jälkeen.
– Naisten puolella oli tuolloin hyvin tilaa, hän naurahti.
