Agathon Meurman -teatterifestivaalipäivä avasi mielenkiintoisen näkökulman suomalaisuuden kehityksen historiaan 1800-luvun lopulla.
Festivaalin keskiössä oli Kangasalan Karhuksi aikanaan kutsuttu Agathon Meurman, maanviljelijä, valtiopäivämies ja kulttuurivaikuttaja.
Meurman esiteltiin festivaalilla erityisesti hänen kritisoimansa Minna Canthin tuotannon kautta.
Aikansa suurmies ei hyväksynyt naisasiaa
Juha Hurme kertoi Agathon Meurmanista juonnoissaan ennen kutakin esitystä. Festivaalin mittaan miehestä piirtyi mieleen kuva suomalaisuutta ja suomen kieltä edistävänä voimakastahtoisena vaikuttajana.
– Meurman oli omilla ansioillaan menestynyt ja kokeellinen maanviljelijä, joka osasi viittä eurooppalaista kieltä ja hallitsi loistavasti kirjoittamisen taidon.
Agathon Meurmanista tuli 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä suomalaisen puolueen johtohahmo ja valtiopäivämies. Arvoiltaan hän oli konservatiivinen. Hurmeen mukaan Meurman oli Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen kanssa myöhemmin Paasikivi-Kekkosen-linjana tunnetun myöntyväisyyslinjan perustajahahmo.
Meurman käytti valtaansa paitsi politiikassa, myös ruotsinkielisen Finland-lehden päätoimittajana. Mies rakasti kirjallisuutta ja toimi suomalaisen teatterin johtokunnassa.
– Minna Canthille Meurman oli kanto kaskessa. Meurman vaikeutti merkittävästi Canthin uraa, Hurme kertoi.
Meurman käytti valtaansa muun muassa Canthin Kovan onnen lapsia -näytelmän esittämisen kieltämiseen Suomalaisessa teatterissa ja esti Papin perhe -näytelmän kiertueen maakunnissa.
– Canth hyökkäsi sosiaalisen reformin puolelta, kun taas Meurmanilla oli ideologia jumalan sanelemasta, miesten johtamasta yhteiskuntajärjestyksestä, joka ei saa muuttua.
Taidokasta puheteatteria keskellä luontoa
Aitoon Koulutuskeskuksen Lyylintuvan terassi toimi Agathon Meurman -teatterifestivaalin katsomona, esityslavana oli rantanurmikko ja taustana upea suomalainen järvimaisema.
Esityspaikka vaihtui lennosta juuri ennen festivaalin alkua, sillä järjestäjät halusivat säästää yleisön kastumiselta. Näyttelijät esiintyivät taivasalla, mutta joko sade piti taukoa esitysten aikana tai sitten esitykset olivat niin vangitsevia, ettei sadetta edes huomannut.
Minna Canthilta festivaalissa nähtiin kohtaukset näytelmistä Työmiehen vaimo ja Kovan onnen lapsia sekä novellista Agnes. Näyttelijöinä kohtauksissa olivat Tomi Alatalo, Emma Castrén, Myy Lohi, Pasi Nyman, Anni Pesonen, Emma Pesonen ja Roosa Söderholm. Muusikkona esiintyi Tuuli Kainulainen.
Katkelmat ja Hurmeen ohjaus saivat yleisöltä sangen tyytyväisen vastaanoton.
– Minusta on mukavaa kuulla kesällä myös puheteatteria ja on upeaa, että teatteria tuodaan luonnon keskelle. Pidän siitä, että nämä esitykset ovat siirrettävissä minne vaan, Valkeakosken teatterin harrastajanäyttelijä Titi Kruus kertoi.
– Hurmeella on kyky tuoda olennaiset asiat esiin näyttämöllä. Realistiset historialliset kuvaukset esitetään kuitenkin hauskalla tavalla, pälkäneläinen Aune Mattila kommentoi.
Myös pitkän linjan teatteriharrastaja, akaalainen Sonja Pekkola piti näkemästään.
– Pidän Hurmeen tavasta luoda tragikomiikkaa sekä elämänläheistä ja ilmavaa, mutta samalla tiheää teatteria. Hänen esityksissään näyttelijöillä on aina mukavaa ja teatteri on hyvässä mielessä riisuttua.
Sara Latvus ja Tuomas Meurman tulivat katsomaan festivaalille katsomaan kohtauksia Minna Canthin tuotannosta.
Canthin näytelmien katkelmissa perinteiset sukupuolet olivat ilmeisen tarkoituksellisesti sekoitettu. Naisilta näyttävät ihmiset esittivät miesrooleja ja päinvastoin. Tämä oli osuva nykyaikaistus Canthin aikaisiin sukupuolirooleihin.
– Minusta on hyvä, että Hurmeen esityksissä sukupuolet voivat esittää toisiaan ilman, että siitä tehdään huumoria, Pekkola kommentoi.
Historiasta nykyaikaan
– Minusta on mielenkiintoista, että teatterifestivaali järjestetään tällä otsikolla, Tuomas Meurman hymyili.
Agathon Meurman oli hänen isoisänsä isoisä, suvun suurmies, joka peilasi maailmaa omasta näkökulmastaan.
– Minna Canthin teosten arvostelussa lienee ollut kysymys erilaisten maailmakuvien kohtaamisesta. Olen myös pohtinut, oliko niin realistinen taide Agathonin mielestä sopivaa nostamaan suomen kielen asemaa sivistyskielenä.
Minna Canth oli Tuomas Meurmanin mielestä aikaansa edellä.
– Monet hänen käsityksensä ovat edelleen ajankohtaisia.
Minna Canthin lisäksi Agathon Meurman -teatterifestivaalilla nähtiin Aleksis Kiven Kullervo ja Volter Kilven Merimiehen leski.
Osansa elämykseen toi myös illan päätteeksi pidetty sävellyskonsertti, jossa kuultiin muun muassa Uuno Kailaan, Arvo Turtiaisen ja Aaro Hellaakosken runoihin sävellettyä uutta musiikkia. Konsertissa soittivat Harri Frondén, Pasi Nyman ja Perttu Suominen. Solisteina olivat myös Onerva Kärkkäinen ja Petra Poutanen.
– Meillä oli leikillinen idea esittää ainoastaan sellaisia tekstejä, joita Meurman olisi vihannut, Juha Hurme naurahti.
Kovin suurta karsintaa ei ole tarvinnut tehdä runoista, jotka ovat syntyneet homoseksuaalin, kommunistin sekä ateistisen evoluutioteorian kannattajan kynistä.
Olisi mielenkiintoista olla katsomassa, keistä nykyajan vaikuttajahahmoista tulevat kulttuurialan monitaitajat tekevät teatterifestivaaleja 130 vuoden päästä. Mitkä asiat silloin nähdään surullisen takapajuisina ja mitkä ovat aiheita, joissa on silloin edelleen parantamisen varaa?
