Televisioelokuvassa Rauta-aika lavastemestarina toiminut, kaikille luopioislaisille tuttu Perttu Pohjanperä on kaivanut aarteistoistaan joukon rauta-aikaisia valokuvia. Pytingin kahvilan seiniä kiertävät valokuvat on otettu vuosina 1978-80 pääasiassa Ilomantsin Siitarivaaralla, jonne rakennettiin neliosaisen tv-elokuvan Rauta-ajan Kalevala. Mustavalkoiset kuvat on ottanut Antero Tenhunen ja niissä näkyy, miten tinkimättömällä pieteetillä kalevalaiskylä Koitereen rantaan viettävälle niitylle rakentui.
Rauta-aika oli ja on edelleen suomalaisen television kallein tuotanto, jollaisia ei enää tositeeveen aikana tehdä. Sitä onkin myös sanottu televisioteatterin joutsenlauluksi. Se toi koko kansan tietoisuuteen joukon nuoria näyttelijöitä, joista sittemmin on kasvanut arvostettuja teatterin ammattilaisia. Raskaan sarjan väestä koostui melkoinen dreamteam: käsikirjoitus oli Paavo Haavikon, ohjaus Kalle Holmbergin, musiikki Aulis Sallisen ja lavastus Ensio Suomisen. Kaikki luomisvoimansa huipulla ja alansa parhaita.
Perttu Pohjanperä eli rauta-ajassa lähes neljä vuotta. Aluksi talvella 1978 käytiin katsastamassa paikallisen asiamiehen löytämät rakennukset, jotka voitiin ostaa, purkaa tai siirtää viimeisen runonlaulajan Mateli Kuivalattaren kotivaaralle. Kaikkiaan rakennuksia tarvittiin 16. Puutavaran Pohjanperä sai polttopuun hinnalla, sillä isännät olivat mielissään, kun pääsivät eroon huonokuntoisista ladoistaan. Niistä koottiin sitten materiaaliin perustuvien piirustusten mukaisesti tarvittavat tuvat ja ulkorakennukset. Rakennuksissa oli tuohi-malkakatot. Malkapuut saatiin vanhoista aitapuista. Lavastaja Ensio Suomisen tinkimättömyyttä kuvastaa muun muassa se, että eriväriset malat piti sivellä Kerman savelta haetulla savivellillä, jotta ne saatiin samansävyisiksi. Savi myös kastui sateella samaan tahtiin rakennusten kanssa.
Siitarivaaralla kuvattiin Kalevan tapahtumat ja rannassa oli Tieran malmisulatto. Myös tulo Pohjolan rantaan kuvattiin sekin Koitereen rannalla vaikka Pohjola sijaitsikin Pinsiössä. Sisäkuvaukset tehtiin eri studioissa.
Sarja paranee vanhetessaan
Rauta-aika sai ristiriitaisen vastaanoton. Ihmisten mielissä oli kansalliseepoksen kansallisromanttinen kuvasto ja monet oudoksuivat uutta tulkintaa. Ihmeteltiin, että Uuno Turhapuroksi profiloitunut Vesa-Matti Loiri oli valittu seppä Ilmarin rooliin. Sarja voitti kuitenkin monia arvostettuja palkintoja ja ostettiin useisiin maihin. Haavikon kerrotaankin vannottaneen tekijöitä unohtamaan Kalevalan – nyt tehtiin jotain uutta ja ennen näkemätöntä.Tänään tuo noin neljäkymmentä vuotta vanha sarja on komeaa katsottavaa. Maisemat, tarina, henkilöhahmot ja sarjan jonkinlainen hengästyttävä imu koukuttavat katsojan. Mielessä tapahtuu kummallinen kaksoisoivallus: katsomme muinaissuomalaista elämänmenoa 1980-luvun linssien läpi – ja sekin on jo historiaa.Tekijät ovat kuolleet tai vanhenneet ja mitä lie tänään on Siitarivaaralla – kasvaako niityllä heinä?
Rauta-aika on pysyvästi nähtävissä Yle Areenan arkistossa – pieni ruutu ei tosin anna elokuvan hengittää niin kuin sen kuuluisi.
Näyttely Antero Tenhusen valokuvia Rauta-ajan tv-lavasteiden rakentamisesta Ilomantsin Siitarivaralla vuosina 1979-1980 Kahvila Pytingillä Mikkolan Navetan pihapiirissä. Pytingin kahvila avoinna elokuun loppuun ti-la klo 10-15. Sen jälkeen to-la klo 10-14. Museotie 1, Luopioinen.
Kommentointi on suljettu.