”Moi”, kuuluu reipas tervehdys, kun ala-asteikäiset pojat Miro ja Hugo Kämppi tervehtivät minua iloisesti hymyillen kuraisten ajokypäriensä uumenista. Vettä sataa ja pelto muuttuu vähitellen kuravelliksi, mutta tunnelma on huikea heti paikalle saapuessa. Kodassa rätisee kotoisasti tuli, ja ilmassa väreilee innostus.
Olemme Pälkäneen yhteiskoulun joustavan perusopetuksen, eli joporyhmän kanssa Harri Kämpin ja Päivi Virtasen vieraina Kämpin tilan mailla Myttäälässä. JoPo-opettaja Jarkko Kivimäki ja Harri ovat suunnitelleet ryhmällemme harrasteillan, jossa saamme kokeilla enduro- ja trialpyörillä ajoa. Laji on molemmille miehille tärkeä, ja he antavatkin tänään omaa aikaansa tarjotakseen nuorille peruskoululaisille mahdollisuuden kokeilla uutta lajia ja viettää aikaa yhdessä. Harri harrastaa moottoriurheilua myös omien poikiensa Miron ja Hugon kanssa. Perhe on paljon tien päällä, ja Päivi huoltaa silloin koko perheen nelipyöräisestä kodista käsin.
Seuraan sivusta, kuinka Harri ja Jarkko kertovat lajista ja pyöristä, joilla saamme pian ajaa. Koko – normaalisti niin äänekäs ja eläväinen – luokkamme kuuntelee hartaana, imien jokaisen sanan kokeneilta kuskeilta ja kyselevät lisää tietoa. Osa hyppelehtii jo malttamattomana. Voi kuinka edes kerran olisivat noin innostuneita, kun kerromme sienirihmastoista ja ekosysteemeistä luokassa!
Tämä ilta on hyvä esimerkki jopoluokan tavasta toimia. Haemme motivaatiota koulutyöhön ja tulevaisuuden jatko-opintoihin kokemalla ja elämällä uusia asioita. Lähdemme luokasta haistelemaan ja maistelemaan maailmaa, ja niin sanotusti keräämme rakennuspalikoita tulevaisuuden haaveille.
Kun nuori kokee jotain itselleen merkittävää, poikii se usein toivotun kipinän suunnitella omaa tulevaisuutta ja lähteä tekemään konkreettista työtä, esimerkiksi ammattikouluun päästäkseen. Haaveet ovat paras mahdollinen alku motivaatiolle ja aikuisten avulla se motivaatio ja into kohdennetaan oikeaan suuntaan. Innostus esimerkiksi moottoriurheiluun voi johtaa haluun opiskella alaa ammattikoulussa. Kun tapaa ihmisiä, jotka toimivat alalla ja jotka kertovat oman polkunsa, alkaa omakin suunnitelma tulevasta hahmottua. Usko omaan kykyynsä pärjätä peruskoulun jälkeen on suurimmalla osalla aika heikko. Tuleva muutos koetaan pelottavana ja usko omiin taitoihin ei ole kovinkaan vankka. Jopoluokalla kantava ajatus onkin se, että tulevaisuus on jännittävä ja hieno mahdollisuus moneen, ei uhka.
Tuli loimottaa kodassa ja Päivi kaataa kahvia mukeihin, joka puolella kuuluu keskustelun sorina. Kysymykset ja vastaukset lentelevät. Keskusteluissa siirrytään moottorin osista kisatarinoihin, siitä koulumaailmaan ja taas takaisin äskeiseen ajoon. Jokaisella on sanottavaa ja mieliala on korkealla. Ajattelen mielessäni mielekkään harrastuksen roolia arjessa. Kuinka tärkeää on, että saa tehdä jotain itselleen mielekästä, ja kun sitä saa tehdä perheen tai hyvien ystävien kanssa, on se hyvin voimaannuttavaa ja mieltä virkistävää. Koulunpenkilläkin jaksaa ja malttaa kun tietää, että viikonloppuna saa päristää pitkin sänkipeltoa tai tehdä jotain muuta itselleen mielekästä ja iloa tuottavaa.
Elina Virta, jopo-ohjaaja
