Seija Koskisen mökin takapihalla Pälkäneen Mälkilässä kasvaa harvinaisen komea kataja: sen viralliset mitat ovat 15,2 metriä pituutta ja 122 senttimetriä paksuutta. Omassa sarjassaan mitat ovat hyvinkin poikkeukselliset: kataja on suuri, jos sillä on pituutta yli kymmenen metriä ja paksuutta yli metrin.
– Kataja on saanut olla ja kasvaa mökkimme takapihalla kaikessa rauhassa. Entinen maanomistaja, nyt kahdeksankymppinen mies muisteli, että kyseinen kataja oli metrin korkuinen hänen ollessaan pikkupoika. Kun me tulimme tähän 43 vuotta sitten, isä mainitsi katajan olevan noin 10-metrinen, Koskinen kertoo.
Näiden tietojen perusteella on pääteltävissä, että viisikerroksisen kerrostalon korkuinen jättikataja on nyt noin 90-vuotias. Sillä on hyvässä lykyssä vielä satoja elinvuosia jäljellä, sillä vanhimmat katajat voivat elää jopa tuhat-vuotiaaksi.
Katajan menestymiseen vaikuttaa muiden puiden tapaan sen kasvupaikka sekä valon ja ravinnon määrä. Koskisen mökkipiha on vanhaa laidunmaata, minkä ansiosta maassa on runsaasti ravinteita. Pihassa on ollut ja on edelleen muitakin suurikasvuisia puita.
Kolme vuotta sitten Suomen kookkaimmaksi katajaksi arvioitiin Sääksjärvellä sijaitseva 16,5-metrinen yksilö. Puu oli tuolloin jo kuitenkin osittain laho ja teki hidasta kuolemaa, joten voisiko Mälkilän kataja olla peräti Suomen suurin?
– Ei se mahdotontakaan ole, aluesihteeri Anne Hirvonen Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiristä pohtii.
”Pojat” kasvavat pisimmiksi
Kataja on kaksikotinen puu, eli sen hede- ja emikukat sijaitsevat eri puissa. Emikukista syntyvät katajan marjat eli pehmeät kävyt. Hedeyksilöt ovat marjattomia ”poikia”, emiyksilöt marjallisia ”tyttöjä”.
– Suurin osa suurikokoisista katajista – kuten Mälkilän katajakin – on yleensä marjattomia yksilöitä eli ”poikia”. Näinhän se meillä ihmisilläkin pääsääntöisesti menee, Hirvonen lisää.
Seija Koskinen aikoo esittää harvinaisen suuren katajansa suojelemista luonnonmuistomerkkinä. Maanomistajat voivat hakea tällaisia rauhoituspäätöksiä kunnalta. Viranomaisen on rauhoituspäätöksen jälkeen huolehdittava luonnonmuistomerkin merkitsemisestä selvästi havaittavalla tavalla.
– Useimmiten tämä tarkoittaa tietynlaista karttamerkintää, Hirvonen lisää.
Kataja (Juniperus communis):
- Sypressikasvien heimoon kuuluva havupuu
- Maailman laajimmalle levinnyt paljassiemeninen kasvilaji.
- Pohjoismaissa esiintyy kahta katajan alalajia: metsäkatajaa ja lapinkatajaa. Katajaa kasvaa kaikkialla Suomessa.
- Puuaines on sitkeää: se taipuu mutta ei katkea.
- Kasvaa tavallisesti noin 0,2–10 metriä korkeaksi.
Sydän-Häme menestyi katajakilpailussa
Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piirin järjestämässä kilpailussa etsittiin kesän aikana Pirkanmaan pisintä ja paksuinta katajaa. Kilpailuun osallistuneita oli yhteensä 34. Eniten ilmoittautuneita – ja myös kilpailussa menestyneitä – tuli Pälkäneeltä ja Kangasalta.
Pirkanmaan pisin kataja:
1) 15,2 metriä pitkä kataja, Mälkilä Pälkäne, Seija Koskinen
2) 13,6 metriä pitkä kataja, Saarikylät Kangasala, Sirkka Rapola-Saari
3) 12,7 metriä pitkä kataja, Haltia Pälkäne, Raimo Kollanen
Pirkanmaan paksuin kataja:
1) 122 senttimetriä paksu kataja, Mälkilä Pälkäne, Seija Koskinen
2) 112 senttimetriä paksu kataja, Hämeenkyrö, Oiva Mäenpää sekä Aitoo Pälkäne, Janne Ahola
Erityismaininnat:
– Marjaisa kataja (98 senttimetriä, 8,2 metriä) Kuohenmaa Kangasala, Toivo Papinsaari
– Paksuhaaraisin (4 haaraa) sekä todennäköisesti vanhin kataja. Paksuimmat haarat 99 ja 90 senttimetriä, Selänsivu Pälkäne, Jukka Jokinen
