Pälkäneellä viime kesänä vieraillut tasavallan presidentti Sauli Niinistö lupaili visiitillään antaa vetoapua niin sanottuun varastettujen pääkallojen tapaukseen liittyvien jäämistöjen palautuksessa.
Presidentti ei ollut mielissään yhtäältä tilanteesta, johon on jämähdetty eikä toisaalta myöskään tavasta, jolla pääkallot aikoinaan päätyivät ruotsalaisten haltuun Pälkäneen rauniokirkon hautausmaasta. Ruotsalainen rotututkimuksen uranuurtaja Gustaf Retzius pyrki 1800-luvun lopulla todistamaan ruotsalaisten ja suomalaisten välistä älykkyyseroa vertailemalla näiden pääkallojen muotoa keskenään. Sopivia tutkimuskohteita hän löysi eri puolilta Suomea, mutta valtaosa hänen viemistään vainajista oli Pälkäneeltä. Nykyisin tämä aineisto – yli 80 vainajaa, joista osasta on jäljellä vain pääkallot – on Karoliinisen instituutin hallussa.
Kesäkuussa Niinistö lupasi pälkäneläisille ottaa pääkallojen tilanteen puheeksi Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenin kanssa, kun kaksikko tapaa syksyn aikana.
Jäänteiden palautus nousi kuitenkin esiin mutkan kautta jo Niinistön vieraillessa Yhdysvalloissa Donald Trumpin vieraana lokakuun alussa. Suomi oli juuri luvannut palauttaa Yhdysvaltoihin Suomen kansallismuseon Mesa Verde -kokoelman ihmisperäiset aineistot; museo tiedotti ihmisluiden ja muumioiden lisäksi luovutettavan haudoissa olleita hautaesineitä.
Ei ole välttämättä liian kaukaa haettua arvella, että jäänteiden luovutus eteni ja nousi esiin juuri Niinistön Amerikan-vierailun alla ja aikana täysin suunnitellusti – tulevaa tapaamista silmällä pitäen ja pälkäneläisille annetut lupaukset kenties mielessä.
Kun Suomi on näyttänyt mallia lupaamalla palauttaa 1890-luvulla itselleen päätyneen aineiston alkuperäisille sijoilleen, voiko Ruotsi jättää Retziuksen viemät jäämistöt palauttamatta?
