Toimittamatta jääneitä papereita, tehtäväksi odotettuja selvityksiä, jälleen kerran tilanteen mukaan muuttuneita suunnitelmia – ja kokonaisuuden päällä suuri kysymysmerkki siitä, pitäisikö koko ruljanssia tällä hetkellä edes pyörittää.
Tekopohjavesihanketta Pälkäneelle ja Kangasalle jo vuosikymmeniä viritellyt Tavase Oy heitti vanhaan myllyyn uutta vettä uudistamalla Pälkäneelle tekemiään suunnitelmia huomattavasti kovin vähäisillä uusilla selvityksillä. Samanaikaisesti on noussut esiin epäselvyys siitä, voiko aluehallintovirasto edes käsitellä lupa-asiaa enää sen jälkeen, kun korkein hallinto-oikeus saattoi voimaan viraston aiemman hylkäävän lupapäätöksen.
Ruohonjuuritasolla lopullisen päätösvallan Tavasessa sanotaan – perustellustikin – istuvan laitoksen kaavaillusta sijoituspaikasta kymmenien kilometrien päässä Tampereella, jossa pidetään hallussa selkeää enemmistöä tekopohjavesiyhtiön osakkeista. Vuodesta toiseen miljoonatappioita tekevää kaupunkia ei syystä tai toisesta kuitenkaan ole tuntunut haittaavan eurojen valuminen pälkäneläisharjuun ja konsulttien taskuun, eikä rahahanoja ole haluttu laittaa kiinni ja hanketta paperisilppuriin.
Joidenkin mielestä tilanne on alkanut muistuttaa nuortenmiesten yökerhoillan päätöstä: muut porukasta olisivat jo valmiita väsyneinä lähtemään kotiin, mutta saatille pääsemistä toivonut kuski haluaa vielä yltiöoptimistisesti notkua paikalla tarkkailemassa tilannetta. Toistaiseksi muut ovat lupailleet maksaa kuskille bensarahat, mutta kukaan ei tunnu tietävän, onko baari enää auki.
Tavasen tekopohjavesilaitoshanke on surullinen esimerkki siitä, kun toimimattomaksi osoittautunutta suunnitelmaa yritetään viedä väkisin maaliin. Projektin kohdalla voi varsin perustellusti kysyä pitkälti samaa kuin edellisen sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen valmistelun kanssa: Miten paljon ihmisten aikaa, vaivaa ja rahaa on käytetty aivan turhaan?
Periksiantamattomuus on hyve, mutta jääräpäisyyden voi nähdä olevan jo typeryyttä.
