”Ja taas” – eli kun yskittää, niiskuttaa, kutittaa tai kirvelee… jälleen

Erilaiset infektiot ovat lasten suurin sairausryhmä.

Suomalainen lapsi sairastaa noin viidestä kymmeneen infektiotautia vuodessa. Päiväkodissa oleva lapsi voi sairastaa vuodessa sata päivää, ja se aiheuttaa ymmärrettävästi perheessä pientä kriisiä. Vanhemmat vetävät pitkää tikkua, kumpi jää kotiin hoitamaan.  Lapsen sairastaessa immuunijärjestelmä oppii ja kehittää vastustuskykyä eri taudinaiheuttajia vastaan.

Erilaiset infektiot ovat lasten suurin sairausryhmä.  Lasten yleisin infektio on virusperäinen ylähengitystieinfektio. Nenä vuotaa, yskittää, kuume nousee. Erilaiset ylähengitystieinfektiot kestävät yleensä muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Päiväkotilapsella jopa muutaman kuukauden kestävä infektiokierre on melko tavallinen.

Hengitystieinfektiot leviävät pisaratartuntana ilman tai eritteiden – kuten rään tahrimien esineiden tai likaisten käsien – välityksellä. Viruksen aiheuttamaan tautiin ei antibioottikuurista ole apua, vaan oireenmukainen hoito on silloin parasta. Lepo, lämmin juoma ja höyryhengitys.

Lapsilla kuume saattaa nousta hyvinkin nopeasti ja korkeaksi ollen kuitenkin vielä aivan normaalia.  Kuumetta alentavaa lääkettä voi lapselle antaa olon parantamiseksi. Kuumeisen lapsen hoidossa on ensisijaisen tärkeää muistaa riittävä nesteytys. Jos kuumetta kestää kolme päivää, epäilet korvatulehdusta tai lapsella on hakkaava tai vinkuva yskä on hyvä käydä lääkärissä tarkastuttamassa tilanne.

Korvatulehdus on yleensä pitkään jatkuneen ylähengitystieinfektion jälkitauti. Lapsilla korvatorvet ovat lyhyempiä ja ahtaampia, jolloin ylähengitystieinfektiot kulkeutuvat helpommin korviin.

 

Enterorokko

On enteroviruksen aiheuttama rokkotauti, jota liikkuu tavallisimmin loppukesästä ja syksyllä.  Enterorokko tarttuu yleensä ulosteesta käsiin ja siitä edelleen seuraaviin käsiin ja lopulta käsien kautta suuhun.

Oireena ovat kuume, päänsärky, nielunkipu ja vatsaoireet. Noin kaksi päivää myöhemmin alkaa suuhun käsiin ja jalkoihin tulla rakkuloita. Joskus rakkuloita voi olla myös muualla ihossa.

Käsien ja jalkojen rakkulat ovat pitkulaisia, 2–4 millimetriä pitkiä ja niitä ympäröi punertava kehä. Joskus jaloissa ilmenevät rakkulat ovat kivuliaita ja häiritsevät esimerkiksi kävelyä.

Suun rakkulat saattavat olla aristavia, ja niinpä syöminen voi olla hankalaa. Tällöin lapselle on hyvä antaa nestemäistä ravintoa (mehua, vellejä, jäätelöä), jota ei tarvitse pureskella.

Enterorokko on yleensä lieväoireinen. Se kestää alle viikon, menee itsellään ohi, eikä aiheuta jälkitauteja. Kuumeisen lapsen hoidossa riittävä nesteytys on ensiarvoisen tärkeää. Tulehduskipulääkkeet helpottavat päänsärkyä ja muita enterovirusinfektioon liittyviä kipuja. Lääkäriin tulee hakeutua, jos yleistila heikkenee, kuume jatkuu korkeana monta päivää tai tautiin liittyy voimakasta päänsärkyä ja niskajäykkyyttä.

Koulusta ja päivähoidosta lapsen tulee olla pois, kunnes hän on kuumeeton ja pystyy osallistumaan koulun tai päiväkodin normaaliin toimintaan.

 

Parvorokko

Parvorokko on parvoviruksen aiheuttama rokkotauti. Sitä esiintyy pieninä epidemioina keväisin. Poskiin ilmaantuu voimakas punoitus, joka yleistyy muutamassa päivässä ympäri kehoa. Ihottuma kestää 3–7 päivää, mutta se voi hävitä ja ilmaantua uudelleen viikkojenkin ajan. Pienellä osalla sairastuneista voi ihottuman lisäksi olla kuumetta, päänsärkyä, yskää tai nuhaa.

Parvorokkoon ei ole erityistä hoitoa vaan se paranee itsellään. Parvorokko on yleensä lieväoireinen tai oireeton.

Virus tarttuu melko herkästi ihmisestä toiseen ja tarttuvuus on suurimmillaan ennen ihottuman ilmaantumista.

Mikäli raskaana oleva nainen, joka ei ole aiemmin sairastanut parvorokkoa saa viruksen, voi parvovirus tarttua myös sikiöön. Alkuraskaudessa tartunta voi johtaa keskenmenoon. Sikiön epämuodostumia parvoviruksen ei ole todettu aiheuttavan. Raskausviikoilla 12–24 saatu tartunta voi aiheuttaa sikiön anemiaa ja sydänlihastulehduksen, mutta raskausviikon 24 jälkeen saatu tartunta ei aiheuta merkittävää riskiä sikiölle.

Mikäli perheessä on äidin raskaana ollessa parvorokkoa, tulee asia ottaa puheeksi neuvolassa. Äidin mahdollinen tartunta selvitetään verestä tehtävällä vasta-ainemäärityksellä.

 

Vauvarokko

Vauvarokko on puolivuotiaista aina kaksivuotiaisiin asti yleinen herpesviruksen aiheuttama kuumetauti. Tauti alkaa 3–5 päivää kestävällä korkealla kuumeella, jonka aikana voi esiintyä mm. ärtyisyyttä, löysiä ulosteita, silmien punoitusta tai niskan imusolmukkeiden turpoamista.

Kuumeen laskiessa ilmaantuu punaläiskäistä tai -näppyläistä ihottumaa, joka alkaa korvien seudulta ja leviää sieltä kasvoihon, niskaan, vartalolle ja edelleen raajoihin. Ihottuman kesto vaihtelee muutamasta tunnista pariin päivään.

Vauvarokkoon liittyvä korkea kuume voi laukaista kuumekouristuksen.

Vauvarokko paranee yleensä itsellään. Kuumetta alentamaan ja ärtyneisyyteen voi antaa tulehduskipulääkettä.

 

Vatsataudit

Lasten ripuli- ja oksennustaudeista valtaosa on viruksen aiheuttamia. Bakteerien aiheuttamia suolistotulehduksia tuodaan yleensä tuliaisena vain ulkomaan matkoilta.

Suomessa yleinen lasten vatsataudin aiheuttaja on rotavirus. Rotavirusinfektiota esiintyy yleisesti kevättalvella ja siihen kuuluu kuume sekä voimakasoireinen ripuli ja oksentelu. Pitkittyessään rotaripuli voi kestää yli viikon ja aiheuttaa lapselle kuivumisoireita.

Vatsatautia aiheuttavat virukset leviävät kosketustartuntana pesemättömien käsien ja lelujen välityksellä. Vatsatautien itämisajat vaihtelevat taudin aiheuttajasta riippuen kymmenestä tunnista kymmeneen päivään.

Vatsataudin aikana on tärkeä huolehtia lapsen riittävästä nesteiden saannista. Jos lapsi oksentelee, kannattaa nestettä antaa pieninä määrinä ja usein – esimerkiksi ruokalusikallinen nestettä 10 minuutin välein. Mikäli lapsi on kovin oksentelevainen, saattaa keitetty ja sen jälkeen viilennetty vesi olla sopivampi.

Ripuloivalle lapselle voi antaa apteekista saatavaa glukoosia, elektrolyyttejä ja maitohappobakteereja sisältävää Floridralia tai Osmosalia neste- ja suolamenetyksiä korvaamaan. Kovin sokerillisia mehuja ja limsoja kannattaa välttää, sillä ne voivat vain pahentaa nestehukkaa.

 

Suun tulehdukset

Karies ja ientulehdus ovat tulehdustauteja, joita vastaan täytyy taistella säännöllisellä hampaiden harjaamisella kaksi kertaa vuorokaudessa. Lasten parhaaksi tässä mittelössä on kehitetty keinoja, joita yhteistyössä lapsen ja huoltajan kanssa hoitohenkilökunta todentaa. Tukemalla hankalassakin tilanteessa lasta myönteisesti ja auttaen saamme hyvän lopputuloksen.

Afta on suun limakalvoilla esiintyvä pieni, kivulias haavauma, jonka aiheuttajaa ei tunneta. Aftoja esiintyy toistuvina episodeina lapsuus- ja nuoruusiästä lähtien. Aftojen hoito tähtää oireiden lievitykseen. Toisinaan aftan kaltaiset haavaumat voivat liittyä myös yleissairauksiin tai ravinto- tai hivenaineiden puutostiloihin.

Aftojen esiintyvyys on suurimmillaan lapsuus- ja nuoruusiässä, vanhemmiten niitä on harvoin. Naisilla aftat ovat tavallisempia kuin miehillä. Koska aftojen etiologia on epäselvä, hoidon tavoitteena on kivun lievitys ja haavan paranemisen nopeuttaminen. Mikään toimenpide ei varmuudella estä aftojen puhkeamista.

On osoitettu, että natriumlauryylisulfaattia sisältävien suunhoitotuotteiden välttäminen (hammastahnaksi tuote, joka ei sisällä edellä mainittua aineosaa) nopeuttaa aftojen paranemista ja vähentää niiden kipua. Apteekista on saatavilla spray-, geeli- ja suuvesituotteita, jotka muodostavat haavauman päälle suojaavan kalvon estäen hermopäätteitä ärsyyntymästä.

 

Kihomadot

Kihomadot ovat noin yhden senttimetrin mittaisia, vaaleita, rihmamaisia, langanpätkiä muistuttavia matoja. Niitä saattaa nähdä ulosteen pinnalla tai peräaukon läheisyydessä. Kutina usein paljastaa tartunnan.

Kihomadot ovat melko yleisiä lapsiperheissä ja kuka tahansa voi saada kihomatoja. Niitä on enimmäkseen lapsilla, mutta myös aikuiset voivat saada tartunnan.  Kihomadot tarttuvat suorassa kontaktissa kädestä käteen ja siten suuhun. Tahmeat munat takertuvat helposti leluihin ja ovenkahvoihin siirtyen siitä taas uusiin käsiin.  Kihomadon munat voivat säilyä aktiivisina jopa viikonkin pölyssä, leluissa, pyyhkeissä ja vuodevaatteissa. Munan nielemisestä oireiden alkamiseen kuluu noin kuusi viikkoa. Kihomato on ihmisen loinen eikä tartu esimerkiksi kotieläinten ulosteesta tai lumesta.

Kihomatoja hoidetaan suun kautta otettavalla lääkkeellä, jota saa apteekista ilman reseptiä (esimerkiksi Pyrvin). Koko perhe on hoidettava kerralla, ja lääkitys tulee uusia sairastuneelle kahden viikon kuluttua ensimmäisestä kerrasta. Kihomatolääkkeet eivät tuhoa munia, joita saattaa jäädä runsaastikin kehittymään. Parin viikon kuluttua munat ovat kehittyneet aikuisiksi ja uusintalääkitys tuhoaa ne.

Vuodevaatteet – patjat, tyynyt ja peitot – imuroidaan tai tuuletetaan sekä lakanat vaihdetaan lääkkeen ottamista seuraavana päivänä. Yö- ja alusvaatteet vaihdetaan. Alushousut kannattaa vaihtaa kahdesti päivässä viikon ajan. Makuuhuoneessa lattiat imuroidaan ja kaikki pinnat pyyhitään. Erityisesti ovenkahvat, valokatkaisimet ja lelut tulee pyyhkiä huolella.

Tehostettu käsihygienia on erittäin tärkeää. Kynnet leikataan lyhyiksi, jotta munia tarttuisi sormiin mahdollisimman vähän. Huolellinen käsipesu vaaditaan ainakin wc-käynnin jälkeen ja ennen ruokailua.

Päiväkodista ja koulusta ei tarvitse olla poissa todettujen kihomatojen vuoksi.

Ota yhteyttä lääkäriin, jos ohjeen mukaan toteutetusta hoidosta huolimatta peräaukon ympäristössä tai ulosteessa näkyy yhä yhden-kahden senttimetrin mittaisia valkoisia, lankamaisia, liikkuvia matoja.

 

Päätäit

Aikuinen täi on 1–4 millimetriä pitkä, litteä ja väriltään harmaa tai ruskehtava. Täin munat eli saivareet näkyvät rusehtavina, mannaryynimäisinä palluroina hiusten tyvessä, lähellä päänahkaa. Saivareet kiinnittyvät lujasti hiukseen, eivätkä liiku hilseen tavoin. Noin viikon kuluessa saivareista kuoriutuu aikuisia täitä.

Täitartunta ei johdu hygienian puutteesta. Ympäristön tai hiusten puhtaus ei vaikuta täiden tarttumiseen. Täit lisääntyvät nopeasti eivätkä poistu hiuksista itsestään. Jos täitä löytyy, tulee hoito aloittaa välittömästi.

Huolellinen kampaaminen täikammalla on paras keino todeta tartunta. Päätäitartunta on varma, jos hiuksista löytyy yksikin elävä täi.  Täi puree hiuspohjaan ja puremat aiheuttavat kutinaa.

Kaikille perheenjäsenille on tehtävä täitarkastus, mutta vain tartunnan saaneet hoidetaan. Täiden hävittämiseen käytetään apteekista ilman reseptiä saatavia hoitoaineita. Käyttöohjeita tulee noudattaa tarkasti. Hoito toistetaan valmisteesta riippumatta 7–10 vuorokauden kuluttua, sillä ensimmäinen hoitokerta ei tuhoa kaikkia päätäin munia. Säännöllinen kampaaminen täikammalla ja tilanteen seuraaminen hoidon jälkeen on tärkeää. Tyynyliinat ja lakanat vaihdetaan molempien hoitokertojen jälkeen.

Täitartunnan saaneen hiusten kanssa kosketuksissa oleva materiaali (hiusharjat, kammat, hiusten kuivaamiseen käytetyt pyyhkeet, päähineet) pestään huolellisesti. Konepestävälle materiaalille riittää tavallinen konepesu 60 asteessa. Tavarat ja vaatteet voidaan myös poistaa käytöstä kahden vuorokauden ajaksi, kuumentaa yli 80-asteisessa saunassa kaksi tuntia tai pitää kylmässä (-20 astetta) yön yli.

Tartunnasta tulee ilmoittaa kouluun ja päivähoitoon. Myös kouluterveydenhoitajalle ja kavereiden vanhemmille on hyvä ilmoittaa löytyneestä täitartunnasta. Poissaoloa koulusta tai päiväkodista ei tarvita, kunhan hoito on aloitettu.

Yleisin päätäin tartuntatapa on lähikontakti eli kun hiukset koskettavat toisiaan. Täit voivat joskus levitä myös kampojen, harjojen, pipojen, kypärien, hiussolkien ja jopa vuodevaatteiden välityksellä. On siis tärkeää, että hattuja, kampoja, harjoja tai hiuslenkkejä ei saa lainata kaverille.

 

Lähteitä: Fimea; Terveyskirjasto – Duodecim; Tuula Salo EHL  Suupatologian professori, Helsingin yliopisto

Läsnä ja lähellä tärkeällä hetkellä

Terveydenhuollon ammattilaisten Aikaa lapselle -ryhmä nostaa kuukausittain ilmoille ajatuksia, ideoita ja ilmiöitä lasten maailmaan liittyen. Aikaa lapselle -kuukausiviesteihin kirjoittavat lastenneuvolasta Pia Koivuniemi, äitiysneuvolasta Susanna Kaisko, kouluterveydenhuollosta Johanna Lantela ja Maarit Koskela sekä hammashoitaja Elina Saarinen. Kokoamme eri lähteistä vastauksia kiperiin tilanteisiin lastemme parhaaksi.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?