Karu selviytymistarina hiljensi luokan – entiset huumenuoret vierailivat yhteiskoululla

Villa Hockeyn kuntoutuksen käyneet nuoret keskustelivat huumeista Pälkäneen yhtieskoulun henkilökunnan kanssa luokille pidettyjen esitysten välillä.

– Mulla oli koulussa ongelmia, ei oikein ollut yhteisöhenkeä. Olin kiusattuna ja kiusaajana, 21-vuotias Elkku aloitti tarinansa.

Alkoholi tuli kuvioihin mukaan jo ala-asteella ja yläasteella hän joi säännöllisesti viikonloppuisin.

– Muuton jälkeen olin yksinäinen ja hain alkoholista helpotusta oloon. Istuin vain koneella kaiken aikaa. Pääsin sitten lopulta porukkaan ja kotibileissä tarjottiin pilveä. Rakastuin siihen heti ja aloin myydä tavaroitani saadakseni lisää.

Elkku, Santeri, 20 sekä Heidi, 28 kävivät kertomassa huumekoukusta selviämisestään Pälkäneen yhteiskoulun yhdeksäsluokkalaisille sekä jopo-luokalle viime viikon maanantaina. He esiintyvät tässä jutussa pelkillä etunimillään.

Elkun ääni on hiljainen, mutta kokemusasiantuntijan koulutuksen saaneena hän puhuu selkeästi ja varmasti. Kuulijat kuuntelevat hiirenhiljaa.

Vierailusta sovittiin jo syyskuussa

Entisten huumenuorten vierailu Pälkäneen yhteiskoululla järjestyi Anna Tapion iltakuraattori Kati Eerolan kautta. Hän työskentelee myös Nauha ry:ssä ja hänen kauttaan Elkku, Santeri ja Heidi olivat kysyneet mahdollisuutta auttaa muita nuoria.

– Kävimme Katin kanssa tapaamassa nuoria ja heidän ohjaajaansa Qidong Guita ja sovimme heidän tulostaan meidän koululle, Pälkäneen kunnan kuraattori Kirsi Andrejeff-Keränen kertoi.

Guin mukaan päivä yhteiskoululla on Elkun, Santerin ja Heidin ensimmäinen kouluvierailu.

– Nuoret kokevat näin tekevänsä tärkeää työtä, he haluavat auttaa muita nuoria välttämään huumeita.

Jokainen kolmesta nuoresta kertoi oman tarinansa yhdelle luokalle.

– Yleisvärinä on, että nuoret tykkäsivät. Tarvitsemme tänne juttuja, joilla herätellään ihmisiä, Jopo-luokan erityisopettaja Jarkko Kivimäki kertoi.

Kivimäki kannattaa avointa keskustelukulttuuria, jossa myös päihteistä keskustellaan aikuisten ja nuorten kesken.

– Onhan myös koulukunta, joka pelkää nuorten ottavan vain mallia näistä tarinoista. Mielestäni ainakin Elkun esityksessä kaikille tuli selväksi, miten vaikeaa huumekuvioissa on ja miten hankalaa niistä on päästä pois.

Käyttäjästä auttajaksi

Elkun nuoruusvuodet kuluivat lastensuojelulaitoksissa sen jälkeen, kun hän lähti kotoa.

– En tullut toimeen äitipuoleni kanssa ja hakeuduin sossun kautta laitokseen asumaan vähän sen jälkeen, kun vanhemmat saivat tietää, että käytän huumeita.

Laitosjakson jälkeen kuvioihin tuli varkauksia, joista sai rahaa huumeisiin. Elkku ajautui myös diilaamaan huumeita muille. Laitoskierre jatkui ja hiljalleen aineiden käyttö laajeni.

– Luulin olevani fiksu, kun vaihtelin aineita. Olin kuitenkin vahvasti koukussa päihtymistilaan.

Ennen pitkää nuori mies joutui rikoskierteensä seurauksena vankilaan, mutta sen jälkeenkin samanlainen elämä jatkui.

– Yhden kolarointireissun jälkeen käännyin jälleen sossun puoleen ja pyysin päästä katkolle. Sain kuntoutuksen Villa Hockeystä ja nykyisin elän täysin raitista elämää. Minulla on varasuunnitelma tilanteisiin, joissa tekisi mieli käyttää huumeita.

Elkku on katkaissut välit kaikkiin vanhoihin tuttuihinsa.

– Nämä eivät välittäneet aidosti, he vain halusivat vetää kamaa yhdessä. Tuhosin kuuden vuoden aikana paljon omaa ja muiden elämää.

Tällä hetkellä Elkku on mukana Villa Hockeyn jälkihoito-ohjelmassa, jonka kautta hän on saanut uusia kavereita. Hän on myös saanut luottamuksen takaisin omalta perheeltään.

– Vielä en tiedä, mitä tulen jatkossa tekemään. Haluaisin kuitenkin auttaa ihmisiä, jotka ovat samassa tilanteessa kuin itse olin. Ehkä etsivä nuorisotyö olisi minun juttuni.

Kuuntelijoille on tarvetta

Villa Hockeyn tiimi oli vierailun jälkeen hyvillä mielin. Elkku, Santeri ja Heidi kokivat, että heidän oli helppoa kertoa tarinansa nuorille. Toisaalta he jäivät miettimään sitä, miten kouluvierailuja voisi jatkossa kehittää.

– Koimme, että olisi ehkä tarvetta olla enemmän läsnä niille nuorille, joiden luokse tulemme käymään. Nuoret tarvitsevat rinnallakulkijoita, Qidong Gui totesi.

Itse huumekoukussa eläneet ja siitä selvinneet nuoret aikuiset ovat Guin mukaan herkkiä aistimaan ja tunnistamaan, milloin nuori on menossa väärään suuntaan.

– Nuorten on myös helpompi puhua samaan ikäryhmään kuuluville kuin auktoriteettia omaaville aikuisille. Nuoret myös pelkäävät aikuisten tekevän lastensuojeluilmoituksen, jos kertovat kokeilleensa huumeita.

Kuulijoista muutamat ottivat kontaktia tiimiläisiin vasta parkkipaikalla.

– Luokkatilanteessa kynnys puhua on monelle liian suuri, Gui pohti.