Verohallinto julkaisi tällä viikolla vuoden 2018 verotiedot. ”Veropäivän” tiimoilta on hyvä sisäistää ainakin neljä asiaa.
- Suuret tulot merkitsevät usein suuria veroja. Esimerkiksi seudun ehdottomiin ansiokuninkaallisiin kuuluva kangasalalainen Kari Neilimo maksoi viime vuonna 1,12 miljoonan euron ansioistaan tuloveroa noin 365 000 euroa – ja maksuja sekä veroja kaikkineen vajaat 467 000 euroa. Sadantuhannen euron haamurajan ylittävän kuntalaisen tuloista kunnallisveroa voi kertyä karkeasti parinkymmenen tuhannen euron verran.
- Jatkoa edelliselle kohdalle: aivan jokaisen verotuloilla on merkitystä yhteisen hyvän rakentamisessa ja hyvinvointivaltion pystyssä pitämisessä.
- Sitä, että verotiedot ovat niitä kaipaaville julkisesti saatavilla, voi pitää yhtenä merkkinä yhteiskunnan avoimuudesta. Aiemmin keskustelua on noussut tämän listan kohdista 1 ja 2, tänä vuonna orastavaa ongelmaa nähtiin avoimuuden kanssa. Tiedotusvälineille toimitettavan eniten ansainneiden listan vähimmäistulorajaa nostettiin 100 000 euroon, jota peruspalkansaaja – keskiansio noin 3500 euroa kuukaudessa – saattaa pitää hyvinkin korkeana. Lisäksi EU:n yleinen tietosuoja-asetus teki mahdolliseksi estää omien tulotietojen luovutus tiedotusvälineille, mitä oikeutta osa suurituloisista käyttikin. Eniten harmitusta se taisi kuitenkin herättää listoja työkseen perkaavissa toimittajissa. Kaikkien verotiedot ovat edelleen saatavilla Verohallinnon toimistojen asiakaspäätteillä – ja sielläkin nimitiedot löytyvät vain maakunnan tarkkuudella.
- ”Vale, emävale, tilasto” pätee osittain verotiedoissakin. Luvut eivät kerro kaikkea eivätkä toisaalta ole yksiselitteisiä – numeroiden taakse jää ja tulee eri asioita riippuen siitä, toimiiko yrittäjä osakeyhtiön, toiminimen tai avoimen yhtiön kautta.
