Kun on nuorena vilpittömin mielin ottanut osaa isänmaan puolustamiseen, se ei unohdu mielestä koskaan. 98-vuotias pälkäneläinen Sirkka Huhtinen puhkesi kyyneliin, kun häneltä kysyttiin, miltä Lotta Svärd -järjestön lakkauttaminen vuonna 1944 tuntui.
– Itkimme silloin päiväkausia, niin pahalta se tuntui.
Huhtinen oli yksi lauantaisen juhlahetken kunniavieraista. Nuijantalossa juhlistettiin ja muisteltiin Pälkäneen Lotta Svärdit -yhdistyksen vaiheita. Yhdistys perustettiin 100 vuotta sitten 16.marraskuuta. Nuijantalo oli luonteva paikka juhlalle, sillä Pälkäneen lotilla oli siellä oma kokoushuone. Sotavuosina siellä ommeltiin niin lumipukuja kuin leivottiin leipää rintamalle.
Suomi kovassa muutoksessa
Juhlapuhujana toiminut sotilasprofessori Aki-Mauri Huhtinen Maanpuolustuskorkeakoulusta totesi, että tämän päivän haaste on löytää sellaisia kiinnekohtia perinteisille arvoille, jotka puhuttelisivat muuttuvaa Suomea.
–Sodan kokeneet sukupolvet alkavat poistua keskuudestamme. Seuraavat sukupolvet eivät ole samalla tavalla sidottuja Suomeen eivätkä esimerkiksi välttämättä halua omistaa täältä mitään. Myös kansainvälistyminen näkyy. Osa jättää isänmaan esimerkiksi työn vuoksi.
Huhtinen luetteli muitakin ilmiöitä, jotka tulevat vaikuttamaan asevelvollisuuteen. Jo yksin se, että velvollisuus nähdään yhä enemmän pakkona, on haaste. Myös sukupuolineutraalius, ilmastonmuutos ympäristökatastrofeineen, syntyvyyden lasku, kansalaisten eriarvoistuminen ja maahanmuutto vaikuttavat siihen, millainen on tulevaisuuden asevelvollisuus ja maanpuolustus.
Ei käsilaukkua eikä kiharoita
Pälkäneen Lotta Svärdit oli asukaslukuun suhteutettuna Suomen suurin Lotta Svärd -yhdistys. Sen perusti naisasiavaikuttaja ja kirjailija Miina Häger. Juhlassa nähtiin ja kuultiin Virva Läärän ja Riitta Tiitolan kokoama muistelus yhdistyksen toiminnasta.
Paljon keskustelua herätti lottapuku, jonka suunnittelijaa ei ainakaan lauantain juhlassa kukaan tiennyt. Sen sijaan muisteltiin, mitä puvun kanssa ei saanut pitää.
– Ei koruja, meikkiä, käsilaukkua, pitkiä housuja eikä kestokiharoita, muisteluksen tekijät kertoivat.
Lottapuvussa ei myöskään saanut tupakoida eikä käyttää väkijuomia. Jos lotta mieli tansseihin, mitä ei suositeltu, puku oli vaihdettava omiin vaatteisiin.
Yksi lottien vaarallisimmista töistä oli ilmavalvonta. Pälkäneellä se alkoi 9.heinäkuuta vuonna 1941 Syrjänharjun vanhalla näkötornilla. Lottayhdistys oli perustanut näkötorniin kahvilan jo vuonna 1935. Leppoisa kahvilatoiminta vaihtui sotavuosina vaativaan ilmavalvontatyöhön.
Evakon laulu herkisti
Lauantain juhlassa puhuttiin paljon sodan tuomasta surusta. Lotat joutuivat sotavuosina näkemään niin paljon kuolemaa ja vaikeita tilanteita, että niistä puhuminen ulkopuoliselle oli mahdotonta. Silloin auttoi, jos tapasi toisia saman kokeneita. Myös sodalle poikansa menettäneitä äitejä muisteltiin.
– Kun äiti joutuu seisomaan sodassa kuolleen poikansa ruumiin vierellä, sen surun on täytynyt olla tosi syvää, totesi Pälkäneen Maanpuolustusnaisten puheenjohtaja Aili Huhtinen.
Juhlan tunnelmallisista musiikkiesityksistä vastasivat äiti ja tytär eli Päivi Kosonen ja Eveliina Virtanen. Eveliina Virtanen säesti kanteleella itseään ja äitiään, kun he lauloivat muun muassa Veikko Lavin Evakon laulun ja Jukka Kuoppamäen kappaleen Sininen ja valkoinen.
Lotta Svärd:
- Lotta Svärd toimi vuosina 1920–1944.
- Se perustettiin tukemaan suojeluskuntia.
- Vuonna 1941 se liitettiin ylipäällikön päätöksellä Suomen puolustusvoimien osaksi.
- Se oli aikanaan maailman suurin vapaaehtoinen naisten maanpuolustusjärjestö, jossa oli 232 000 jäsentä.
- Sotavuosina lotat vapauttivat omalla toiminnallaan noin 25 000 miestä sotilaallisiin tehtäviin.
- Järjestö lakkautettiin vuonna 1944.
