Valokuidun ongelmia

Pälkäneen valokuidun käytössä on ilmennyt ongelmia ja yhtiön toiminnassa taitaa olla muutenkin parantamisen varaa.

Meillä Kantokylässä on television kuva pätkinyt silloin tällöin. Välillä tulee kuva tai ääni, välillä saamme katsoa mustaa ruutua pitkän aikaa. Katkot voivat olla pari minuuttia ja sitten taas tulee kuvaa puoli minuuttia, näin pahimmillaan.

Kävin valittamassa Elisan myymälässä, kun meillä on Elisan liittymä. Heidän mielestään ei ainakaan heissä ole vikaa. Vika tuntui olevan vain dementoituneessa päässäni kun en tiennyt, että voisin ostaa jonkun härpäkkeen, joka siirtäisi kuvan valokuidun päästä televisioon sähköjohtoja pitkin. Tämä on kuulemma yksinkertaista ja halpaa, vain muutaman kympin lisäkustannus.

Valitin näistä yhtiön toimitusjohtajalle Esko Koskelalle, mutta en saanut mitään selvitystä, miksi yhteys pätkii. Vika on jossain muualla kuin valokuidussa, ainakin vikaa tuntui olevan osaamisessa ja palveluhalukkuudessa.

Muutakin ongelmaa olen tämän yhtiön suhteen todennut. Meillä oli asennettu etukäteen kaksi putkea mahdollisia kaapeleita varten Kantokyläntien reunasta talon seinään saakka. Putket olivat tyhjiä, niissä oli valmiina vetonarut ja välikaivoja noin 20 metrin välein. Kaivoissa oli metallikannet ja ne oli peitettynä noin 10–30 cm syvyyteen. Neuvoin kolmelle kaapeliasennusporukalle, miten ne löytyvät ja miten niihin voi laittaa kaapelit.

Kaivajat eivät löytäneet putkia muuta kuin rikkomalla ne kaivurilla. Kaivuri rikkoi molemmat putket ja valokaapelia vedettiin putkesta toiseen rikkinäisistä kohdista tai rikotuista kaivoista. Ehdin kuvaamaan rikotut kohdat ja valitin kaivajille, mutta turhaan. He olivat jo ehtineet peittää, eikä mitään putkikorjauksia tehty.

Kaivajat vaan ihmettelivät mitä varten on narut laitettu putkiin. Se kuulemma estää kaapelin työntämisen putkeen. Mitään miinaharavaa tai vaijeria putkilinjan selvittämiseen ei työmaalla näkynyt. Porukka hävisi nopeasti paikalta peittämisen jälkeen. Valitin heille ja yhtiön toimitusjohtajalle, mutta asiallinen puhe ei auttanut mitään.

Tänä syksynä laitettiin valokaapelia Kantokylänpolun varteen. Ei sekään mennyt kuin Srömsössä, meni niin kun vajoavassa pitäjässä konsanaan. Kerron sitten tästä lisää, jos joitain kaapelinvedot kiinnostavat.

Nämä tapaukset kuvastavat sitä toimintakulttuuria, mikä Pälkäneen Valokuituyhtiössä vallitsee. Merkit ovat varsin ikäviä.

Vaihtuvat urakoitsijat joutuvat kyselemään, mihin kaapelin voi laittaa. Monia taisteluita on käyty jo yksityisteiden haltijoiden kanssa. Helpointa olisi laittaa kaapeli raviojaan tai tien reunaan. Raviojan ulkopuolella on yleensä puita, peltoa tai pihoja. Sinne mentäessä pitäisi hyvin suunnitella kaapelin paikka mihin laitetaan, yhdessä maanomistajan kanssa. Se on tehtävä etukäteen ja piirrettävä karttaan jämptisti.

Nyt pyritään kaapelin sijoituksia sopimaan suullisesti, ja ne ovat tosi hankalia. Myöhemmin ei kuulemma saa kaivaa koneella puolta metriä lähempänä kaapelia, esimerkiksi raviojan perkauksessa. Sitä lähemmäksi mentäessä on jatkettava kaivua lapiolla. Kukahan tulee kaivamaan lapiolla esimerkiksi 2–3 metrin levyiseltä alueelta, jossa kaapein tarkkaa sijaintia ei ole tiedossa? Toivottavasti kaapeli on merkitty muovinauhalla kaapelin päällä. Valokuitukaapeli en näy miinaharavalla, kun siinä ei ole metallia. Onneksi yhtiöllä on henkilökuntaa, jolle annetaan nämä lapiolla kaivuhommat, eikös niin?

Nyt kaapelin sijoitusta suunnittelevat urakoitsijat. Heille se ei kuulu tai se maksaa urakkahinnassa tosi paljon lisää. Valokuituyhtiöllä on kaksi johtajaa ja heidän tulee tehdä ne kaapelisuunnitelmat jo edellisenä vuonna, kulkea talosta taloon ja merkitä, mitä on sovittu. Siiten tiedetään sopia oikea urakka sekä pystytään myös valvomaan, onko homma hoidettu kuten on sovittu. Ilman kunnollisia suunnitelmia ja sopimuksia ei tule kuin sutta ja sekundaa.

Nyt maksetaan johtajille hyvää palkkaa tekemättä jääneestä suunnittelutyöstä ja urakoitsija perii toisen kerran oman suunnittelulisänsä. Näin saadaan työt maksamaan enemmän kuin mihin on varaa.

Tästä yhtiön rahanpuutteesta saatiin jo osoitus. Kunnan piti antaa lisätakuuta 400 000 euroa.

Kuitenkin työn alla on nyt aluksi ollut kaikista helpoimmat alueet, Harhalan ja Taustin.  Soramaihin on helppoa ja halpaa kaivaa. On lyhyet etäisyydet, talot tiheässä. Paljonko maksaa yhden liittymän teko kivisessä metsässä, jossa yhden talon kaapeliveto voi olla yli puoli kilometriä? Maaseudun harvassa olevat liittymät ovat kalliimpia rakentaa kuin täällä keskikylällä. Kaikillehan se on luvattu rakentaa 1500 eurolla.

Silloin rupeaa kaapeliyhtiön kassan pohja pilkottamaan, jos jo nyt se parhaimmille paikoille kaivettaessa sen tekee. Ymmärtääkö yhtiön hallitus missä mennään? Pahimmillaan kunnalla voi olla käsissä toinen vajoava yhtiö, onnittelut siitä.

Toivon valokuituyhtiöltä vastausta seuraaviin:

1) Onko Pälkäneen Valokuitu Oy:llä tietoa miksi valokaapelin päässä oleva televisioliittymän kuva ajoittain pätkii?

2) Pystyykö valokuituyhtiö rakentamaan liittymät koko kuntaan nykyisillä varoilla vai tarvitaanko kunnan rahoitusta lisää?

3) Miten kaapeliliittymästä pääsee eroon?

 

Reino Mantsinen

Kantokyläntie 63