On se sitten kummallista. kuinka usein vuodet vaihtuvat nykyään. Ja vuosikymmenetkin. Ainakin meillä ikälopuilla mummoilla. Paljon ehtii kaikenlaista tapahtua. Ei meidän täällä takamailla ole tarvinnut kokea uutta kuntaliitosta. No toisaalta, Kangasalaan liittyneet ovatkin nykyään kaupunkilaisia. Me Pälkäneellä edelleen maalaisia.
Puhutaanpa vähän siitä, kuinka me syrjäkyläläiset pääsisimme paremmin esiin. Keskuspaikkamme sentään toisinaan on maakunnallisessa ja valtakunnallisessakin julkisuudessa. No jaa, taisi Luopioisten kylä syksyllä saada isohkon tilan Hesarissa, Viher-Kostialalla. Positiivista asiaa!
Paljonkohan meistä liitännäisistä ja meidän maisemista tiedetään uudessa kuntakeskuksessamme? Kuinkahan paljon näissä laajentuneissa kunnissa, kuten Kangasalla ja Pälkäneellä, on hallitukset, valtuustot, lautakunnat ja viranhaltijat perehdytetty uusiin alueisiin? Onko tehty bussiretkiä, joissa on tullut tepastelluksi jossakin Vahdermetsän ja Vehkajärven kylissä? Ehkä on hyvinkin innokkaasti hankittu tietoja. Olisi voitu vaikka pitää pari luentoa uuden alueen maantieteestä, historiasta ja elinkeinorakenteesta. Sitten asian tiimoilta pieni leikkimielinen tietovisa.
Tuli tutkituksi taas pariakin kirjaa, jotka valottavat entisen kuntamme menneisyyttä. Leila Palon tekemä Kuohijoki-teos on ilmestynyt vuonna 2015. Nykyisin kylä on melkoisesti hiljentynyt, mutta on sillä muhkea menneisyys. Kirjan kuvitus on komea. Ei ole kyse mistään takamaan mökkikylästä. Kukoistavat maatilat paljoine väkineen, laivaliikenne ja monenkirjava elinkeinotoiminta. Oli koulu, posti ynnä muut. Oli Mäntylän linja-autoliikenne. Myös oopperalaulaja Aino Ackten tyttären, Glory Leppäsen, huvila 1979 lähtien kymmenet vuodet.
Toinen pälkäneläisille sopiva, liitettyä Luopioista valaiseva teos, on Kukkia-Seuran 2017 toimittama Luopain lomassa. Siinä on monen alan asiantuntijoiden kirjoituksia. Kuvitusta ei ole, ja muun muassa yli satavuotiaasta Jehovan todistajien Holjan seurakunnasta on kiintoisaa tietoa., samoin aitoolaisesta Anna Tapion koulusta.
No toisaalta Aitoo onkin iät ajat ollut melko paljon Pirkanmaalla ja laajemminkin tunnettu paikka. Ja siellä on viihtynyt lehtimiehiä kesäasukkaina. Kirkastusjuhlat tiedetään. Samoin tasokkaat tehtaat. Mutta ”peräpitäjän” monet mainitsemisenkin arvoiset nähtävyydet ja esimerkiksi kiintoisat kartanohistoriat ovat jääneet vähemmälle huomiolle.
Kun kunnallinen päätöksenteko keskittyy isompiin käsiin, niin huolestuttaa ”sivukyläläisiä” tasapuolisuus päätöksenteossa. Ovatko valtaapitävät käyneet arvioimassa esimerkiksi hakkuukelpoisia metsiä? Ehkä salomailtamme on jo jonkin verran muutettu rahaksi. Kun me vanhukset emme enää jaksa kierrellä metsiä marja- ja sienireissuilla, niin ei tiedä, onko korpimailla tehty isostikin harvennushakkuita tai puhutaanko nykyään perätä joistakin päätehakkuista?
Mymmeli
