Vuohenkynsistä tehty soitin kilisee ja kolisee jännittävästi nelivuotiaan Roihun käsissä. Roihun isoveli Myrsky Sydänlähde lähtee yhtä innokkaasti kokeilemaan, minkälainen ääni kuuluu sadeputkesta, kanteleesta, pitkähuilusta ja julmusta.
Välillä ollaan Brasiliassa sademetsässä, välillä Afrikassa savannilla. Oikeasti ollaan Pälkäneen kirjastossa ja on lauantai. Sillä ei ole oikeastaan väliä, sillä Täti Taikakynä ja Osuuskunta Uulu johdattavat lapsia niin mystisesti paikasta toiseen, että luonnonsuojelun tähtipöly alkaa tarttua aikuisiinkin.
Lauantaina Pälkäneen kirjastossa järjestetty perhepäivä satutuokioineen oli osa Lukemisen edistämisen kehityshanke Etelä-Pirkanmaata. Tapahtumaa tuki Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto.
Päivä alkoi Juttamari Salmisen vetämällä satuhieronnalla, joka oli satujen yhdistämistä kosketukseen ja kevyeen hierontaan. Työpajassa lapsi ja vanhempi olivat vuoron perään toisilleen hierottavina vetäjän lukeman sadun ja siihen liittyvän hierontaohjeen mukaisesti.
Täti Taikakynän eli Minna Männistön ja Osuuskunta Uulua edustaneen Henna Leisiön kuvitettu ja soitettu satu oli puolestaan kertomus kolmesta lapsesta, ympäristökasvatuksesta ja luonnonsuojelusta.
Henna Leisiöllä oli mukanaan iso arsenaali erilaisia etnosoittimia, jotka oli hankittu alkuperämaistaan. Leisiö antoi vinkin pitää silmät auki myös kotimaisilla festareilla ja markkinoilla, sillä niissä saattaa liikkua soitinmyjiä, joilta ostaa etnosoittimia myös kotileikkeihin.
Veljekset Roihu ja Myrsky Sydänlähde sanoivat, että eri soitinten soittaminen oli tapahtuman parasta hommaa:
– Tykkäsin kaikista soittimista yhtä paljon. Musiikki on niin kivaa ja tykkään kotona tanssiakin, totesi Roihu.
