Tummat kiilamaiset kuviot katkeavat yläosastaan. Katkeamiskohta näyttää räjähtävän ja sen punainen sävy tuo mieleen veren ja vaaran. Taideteos on hallittu ja puhutteleva. Sen nimi on Syyskuun yhdestoista, 2001. Varmaan jokainen läntisen maailman aikuinen ihminen osaa yhdistää sen hirveään terroritekoon Yhdysvalloissa juuri tuona päivänä. Taideteoksen tekijä on pälkäneläinen Paul Tiililä ja työ on vuodelta 2003.
Tiililä oli työn tehdessään 72-vuotias. Sekatekniikalla tehty teos on Tiililää parhaimmillaan. Se tiivistää sanottavansa hienoon graafisen muodon ja puhtaiden värien yhdistelmään. Vastaavia esimerkkejä löytää hänen tuotannostaan vaikka kuinka. Silmät jäävät tuijottamaan esimerkiksi öljytyön ja digitaalisen muokkauksen yhdistelmää vuodelta 2007. Sen nimi on Kohtaaminen eli Rendez-vous ja se vangitsee dynaamisuudellaan.
Hyvin mieleenpainuva installaatio nimeltä Srebrenica 1995 oli Tiililän kannanotto joukkosurmaan. Samaan onnistuneiden töiden luetteloon voi lisätä digitaalisesti tehdyn Kurjet vuodelta 2018 tai Sokkelokuvio– teoksen viime vuodelta. Digitaalisesti tehty grafiikka Musta messu on myös viime vuodelta ja osoittaa, etteivät ahkerat aivot ja kädet ole sammaloitumassa, eivät lähelläkään.
Se vahamonistuskone!
Mutta ennen kuin puhutaan yhtään syvällisemmin pälkäneläisen grand old manin Paul Tiililän taiteesta, tehdään ensiksi aikamatka vuoteen 1966. Tiililä oli tuolloin suorittamassa Aitolahden kunnantoimistossa opintoihinsa liittyvää harjoittelua. Utelias ja aina kokeellinen kun oli, Tiililä huomasi, että toimiston vahamonistuskoneella saattoi tehdä taidetta.
– Kun käytetyn vahamonistuspaperin painoi puhtaalle arkille ja vähän paranteli sitä kuvaa, syntyi hienoja mustalkoisia kuvia, Tiililä muistelee.
Kun yliopistolla oli syksyllä kulttuurikilpailut, hän osallistui niihin parilla tällaisella työllä. Ja hups heijaa, hän voitti niillä grafiikkasarjan! Tuomaristossa oleva tamperelainen taidemaalari sanoi niiden olevan näyttelykelpoisia. Sekös hieman huvitti itse tekijää.
Hyvä kritiikki ensinäyttelystä
Vähän samanlainen onnekkaalta kuulostava tarina liittyy hänen ensimmäiseen näyttelyynsä vuonna 1992. Hän piti sen runsaan kolmen kuukauden päästä siitä, kun ylipäätään oli alkanut järjestelmällisesti tehdä taidetta. Aamulehden arvostettu kriitikko piti Tiililän töitä ”kiinnostavina tilatutkielmina, joita hallitsi unenomainen lyyrisyys”.
Hyvä kritiikki oli aikamoinen saavutus, sillä työt olivat rohkean kokeilun tulos. Tiililä spreijasi rastasverkon läpi kuvioita kohopintaiselle akvarellipaperille. Näin jälkikäteen joku voisi ajatella, että Tiililä on ollut taiteessaan kuin Hannu Hanhi, jota seuraa käsittämätön tuuri, tekipä hän mitä hyvänsä.
Tosiasiassa taiteilijana itseoppinut Tiililä ei ole luonut harrastajataiteilijan uraansa tyhjästä eikä tyhjän päälle. Piirtäminen ja maalaaminen alkoi jo pikkupoikansa ja jatkui taidehistorian luennoilla yliopistossa. Hän kävi myös ahkerasti museoissa ja gallerioissa.
Tiililää ohjasi taiteenkatsojana oikeastaan vain yksi vahva ohjenuora ja se oli kauneudenkaipuu. Tyylisuunnalla ei ollut väliä, harmoniaa ja symmetriaa saattoi löytää niin esittävästä taiteesta kuin abstraktista.
Sama harmonian kaipuu ja hyvä sommittelusilmä näkyvät hänen omissa töissään. Ne ovat selkeitä, värikkäitä ja silmää miellyttäviä. Erityisen onnistuneita ovat hänen suunnittelemansa julisteet, joissa kaikki näyttävät olevan kohdallaan: värit, fontit ja sommittelu.
Professorin arvonimi
Moni tietää Paul Tiililän uskomattoman ahkeraksi sanomalehtien mielipidekirjoittajaksi. Hänen kirjoituksiaan on julkaistu yli 80 sanomalehdessä vuodesta 1948 saakka. Mutta harva tiedostaa, kuinka arvostettu taiteentekijä hän on ulkomailla, erityisesti Italiassa. Italialainen Accademia Santa Sara myönsi hänelle Professore d´Arte arvonimen.
– Italiassa olet taiteilija, kun pidät näyttelyitä. Kun siellä kertoo, että on itseoppinut, se on vain ansio. Suomessa suhtautuminen on toisenlaista.
Tiililä sanoo jääneensä Suomessa vähän väliinputoajaksi. Kun ei ole saanut ammattitaiteilijan koulutusta, ei kelpaa niihin piireihin. Häntä ei ole myöskään hyväksytty ITE-taiteilijoihin. Hänen töitään on kuitenkin myyty hyvin, etenkin ulkomailla. Näyttelyissä kävijät ovat ihastuneet voimakkaisiin väreihin ja selkeisiin muotoihin. Tiililä on osallistunut noin 180:een näyttelyyn ja luvusta puuttuu valtaosa postitaidenäyttelyistä.
– Vaimoni Rauni on hyvä myymään taulujani, Tiililä kehuu.
Kiehtova digitaide
Tiililä sanoo olevansa nopea ja tuottelias taiteentekijä. Hän on myös aina ollut rohkea kokeilija ja ennakkoluuloton materiaalien suhteen. Rastasverkon lisäksi taidetta on tehty niin kattopeltien kuin valkoisten laminaattilevyjen turvin. Myös vessapaperirullat, hiekkapaperi, lasinpalaset, vinyylit ja cd-levyt ovat tulleet tutuiksi taidetta luodessa.
Tietokoneelta löytynyt kuvankäsittelyohjelma avasi Tiililälle ovet digitekniikan maailmaan. Hän on käyttänyt ja käyttää samaa ohjelmaa yhä ja se jaksaa kiehtoa eläkkeellä olevaa Nokia Oy:n tiedotuksen ja henkilöstöpalveluiden osastopäällikköä.
Vuonna 2001 hän joutui vähän sattumalta myös kansainväliseen postitaiteeseen mukaan. Postitaide on taidetta, jota taiteilijat lähettävät toisilleen pitkin maailmaa. Tiililällä, joka on loistava esimerkki todella hyvästä verkostoitujasta, on nyt yhteensä yli tuhat taiteilijaosoitetta ja -kontaktia kaikista maanosista.
– Täytyy seurata aikaansa ja olla rohkea. Ja maailmalla ollessaan ei pidä hävetä suomalaisuuttaan, päinvastoin. Suomalaisuus on vain plussaa, Tiililä sanoo ja näyttää vähän siltä, että uusia teoksia syntyy vielä.
Paul Tiililä:
- Syntynyt 22. lokakuuta vuonna 1931 Viipurissa.
- Työskennellyt erilaisissa hallinnollisissa tehtävissä, muun muassa Nokia Oy:ssä tiedotuksen ja henkilöstöpalvelun osastopäällikkönä. Eläkevuosinaan on toiminut muun muassa Pälkäneen seudun kansalaisopiston italian kielen tuntiopettajana (1989–1994).
- Pitänyt yksityisnäyttelyitä ja ollut mukana yhteisnäyttelyissä eri puolilla maailmaa.
- On postitaiteilijana osallistunut yli 1000 tapahtumaan ja näyttelyyn.
- Tiililän teoksia on useissa kokoelmissa, muun muassa Detroitin Museum of New Art, 2001, Postimuseo, Tampere, 2004 ja 2014, Haifa Museums, Haifa, 2005, Julistemuseo, Lahti 2007, Contemporary Art Museum, Napoli, 2008, Olympiamuseo, Sarajevo, 2010.
