Kysyimme pälkäneläisen Kostian koulun viidettä luokkaa opettavalta Kati Äijälältä, kuinka etäopettaminen on lähtenyt käyntiin.
Mitä kaikkia asioita sinun on pitänyt ottaa haltuun uudessa tilanteessa, kun koulut ovat suurelta osin siirtyneet etäopetukseen?
– Koneiden ja laitteiden kanssa olen ollut aiemminkin tekemisissä, mutten koe olevani mitenkään ”pro”. Digimateriaalit – oppikirjat, oppilaiden lisä- ja digitehtävät – ovat olleet käytössä aiemminkin perinteisen materiaalin rinnalla, mutta nyt ne ovat tehokäytössä. Koululla opetettaessa nämä ovat olleet ekstraa, ja ihmisten välinen vuorovaikutus on ollut isossa roolissa.
Jännittikö uusi tilanne opettajaa?
– Ohjelmien toimivuus käytännössä jännitti ja hirvitti. Kun asioita on treenattu koulussa, apua on voinut antaa ja saada livenä ja lähellä, mutta nyt tuki pitää osata antaa puhelimitse tai viestillä. Koululla myös muulta henkilökunnalta on aina saanut tukea ja apua, jos joku on ollut itselle vierasta. Lisäksi harjoitusvaiheessa on ollut lupa kokeiluille ja epäonnistumisillekin. Nyt homman pitäisi vaan toimia. Monia ohjelmia on pitänyt harjoitella perheenjäsenten kanssa tai pyytää työkaverilta varmistusta, että joku tehtävä esimerkiksi näkyy oikein tai ohjelmat kuuluvat toivotusti.
Älypuhelimet ovat olleet isossa osassa. Oppilaat osaavat puhelimillaan monia juttuja ja näppärästi oppivat ja omaksuvat uutta. Etäkoulu teetti ihan pakollisen ison digiloikan, jos ei sitä loikkaa jo aiemmin ollut otettu.
Vaikka uudet ohjelmat, tietokoneet ja puhelimet ovatkin tosi monikäyttöisiä ja hyviä, ihan tavallisellekin opiskelulle eli lukemiselle, kirjoittamiselle ja laskemiselle on tärkeä paikkansa. Piirtämistä, värittämistä, askartelua, musiikin tekemistä ja kuuntelua sekä kokkaamista voi vaikka harjoitella koko perheellä. Toivonkin, että etäkoulu ei etäännytä meitä näistä.
Miten työpäiväsi nyt rakentuu?
– Laitan koteihin tiedon seuraavan päivän koulutöistä aina edellisenä iltapäivänä Wilmassa. Näin kodeissakin jää aikaa reagoida tilanteisiin ja suunnitella seuraavaa päivää.
Aamulla kello 8 avaan koneen ja tuon kaikki tarvittavat ohjelmat työpöydälle. Puhelinpäivystystä oppilaille on koulupäivän ajan, yleensä kyllä pidempäänkin. Oppilaat ovat minuun yhteydessä kysyessään apua tai neuvoa tehtäviin sekä silloin, kun pyydän heitä lähettämään esimerkiksi matematiikan tehtävistään kuvan minulle. Pysyn reaaliajassa kärryillä siitä, mikä tuntuu hankalalta ja mitä pitäisi harjoitella lisää. Viestien lisäksi olemme soitelleet sekä oppilaiden että huoltajien kanssa.
Osan tehtävistään oppilaat palauttavat Office 365:n kautta ja Teams-sovellus on ollut käytössämme. Ryhmäpuheluita olemme soittaneet muun muassa matematiikan tehtäviin liittyen. Eli kovin laitepainotteisia ovat työpäiväni, vaikka vuorovaikutustakin päivään mahtuu.
Päivän aikana valmistelen seuraavan päivän ohjelmaa siltä osin kuin pystyn. Kirjoittelen oppilaille ohjeistuksia Teamsiin, kommentoin palautuksia, teen tehtäviä, selailen sopivia digitehtäviä ja muita materiaaleja, pohdin seuraavan päivän kulkua. Osa tästä jää väistämättä muuhun aikaan kuin koulupäivälle.
Millaista palautetta oppilailta on kuulunut?
– Kavereita kuuluu olevan ikävä, eikä se ole mikään ihme! Osa oppilaista tykkää urakkaluontoisesta työskentelystä. He nauttivat siitä, että saavat tehdä asioita omassa tahdissaan ja omassa järjestyksessään. Osa taas on kertonut kaipaavansa takaisin lähiopetukseen.
Oppilaita on aivan pakko kehua kyvystä sopeutua tähän uuteen tilanteeseen. Luokassa juttelimme jo ennakkoon tällaisesta mahdollisuudesta, mutta mahtoiko kukaan uskoa, että näin todella tulisi tapahtumaan. Jonkin verran oppilaat miettivät sitäkin, palataanko kouluun pääsiäisen jälkeen vai tuleeko jaksosta vieläkin pidempi.
Kuinka työlästä uusi arki on opettajan näkökulmasta ollut?
– Alkuun tuntui, että vuorokaudesta loppuvat tunnit, ja pienimuotoinen paniikki oli päällä laitteisiin ja ohjelmiin liittyen. Ensimmäisen etäviikon jälkeen arki on lähtenyt soljumaan, ja asioihin osaa suhtautua nyt hieman rauhallisemmin. Kaikki me olemme uuden edessä; niin lapset, huoltajat kuin opettajatkin, joten ollaan armollisia itsellemme ja muille. Kaikki taatusti yrittävät parhaansa.
Työpäivät poikkeavat totutusta ihan valtavasti ja uuden oppimista on ollut siinäkin. Opettajat hakeutuvat opehommiin varmaan juuri siksi, että saavat olla ihmisten kanssa tekemisissä. Nyt toimintatapa on kovin toinen. Haluaisin, että oppilaiden koulupäivät olisivat mielekkäitä, joten miettimistä monipuolisten tekemisten kanssa riittää.
Onneksi on kevät ja ulkona ihanat säät – luonnossa voi oppia ja opiskella monien oppiaineiden sisältöjä, eivätkä koululaisetkaan jämähdä sisälle. Erityisen tärkeänä pidän tässä tilanteessa sitä, ettei kukaan koululainen unohdu kotiin vaan aktiivista vuorovaikutusta, kuulumisia ja apua on tarjolla joka päivä. Uuteen arkeen on vain sopeuduttava ja samalla toivottava, ettei etäjaksosta tule koko kevään mittainen.
Työskenteletkö kotoa käsin? Onko teillä kotona muita etätyöläisiä tai -koululaisia?
– Työskentelen kotona. Koko perheemme on etätyössä. Kakkosluokkalaisen toimisto on olohuoneessa, seitsemäsluokkalaisen omassa huoneessaan, isäntä työskentelee alakerrassa ja itse olen lainannut nuoremman lapseni huonetta työtilakseni. Näin jokaisella säilyy oma työskentelyrauha.
Aamulla kerrataan yhdessä omien koululaisten päiväohjelmat ja sitten työskennellään. Koululaiset käyvät ulkona ”välkillä” yhdessä tai erikseen. Se kannattaisi meidän aikuistenkin ottaa ohjelmaan. Päiväruualle kokoonnumme taas yhteen ja iltapäivään asti jatkamme omien töidemme parissa. Välillä pojista jompikumpi käy kysymässä neuvoa tai kertomassa oman työskentelynsä vaiheesta. Erityisesti nuorempi mielellään ilmoittaa, että on tehnyt jo kaiken. Tähän asti työskentely näin on sujunut ihan hyvin. Harrastuskalentereiden tyhjennyttyä oman perheen kesken vietettävä aika moninkertaistui, ja etätyöt ja -koulu vain lisäsivät yhteistä aikaa.
