”Kaiken, mitä oli tapahtunut, hänen äitinsä kätki sydämeensä” – Marian rooli äitinä ei olisi nykyajassa helppo

Ensi sunnuntaina muistamme äitejä, on äitienpäivä. Onnittelemme äitiämme, anoppiamme, isoäitiämme, jotkut jopa isomummiaan – meille tärkeitä kasvattajiemme. Muistelemme edesmenneitä, viemme ehkä kukkia äidin haudalle. Jotkut joutuvat tahtomattaan, muiden juhliessa perhettään, kipeästi toteamaan vanhemmaksi tulon jääneen vain haaveeksi. Tai käymään lapsensa haudalla. Toisen juhlapäivä voi olla toiselle jokavuotinen muistutus siitä, että elämän kuviot eivät olleetkaan niin suoraviivaisia kuin ajatuksissa joskus oli. Toista sattuu ja silti se ei voi himmentää toisen iloa siitä, että elämää on rikastuttamassa ja äidinrakkautta jakamassa liuta lapsia.

Äidiksi tuleminen ei Mariallakaan mennyt kuten hän ehkä oli nuorena naisena ajatellut. Ilmoitus siitä, että hän tulee synnyttämään Jumalan Pojan, oli varmasti uutinen, joka laittoi hänet ajattelemaan kaikenlaista, vaikka Luukkaan evankeliumin mukaan Maria sanoi raskausuutisen tuoneelle enkelille: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit”. Hämmentyneenä hän on ehkä pohtinut, mitä muut raskaudesta sanovat, mitä kihlakumppaninsa Joosef asiasta tuumii. Hän on kuitenkin ollut luottavainen ja Jumalan valittuna täytti tehtävänsä Jeesuksen äitinä. ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta. Minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.”

Rohkenen pohtia Mariaa äitinä nykyajassa, ei olisi helppo rooli. Hänen poikansa oli erilainen, ei sekoittunut massaan. Missä hän kulkikin, hän jätti jälkeensä puheita, joista osa oli kiitoksen suitsutusta, mutta Jeesuksella riitti myös vihamiehiä ja epäilijöitä. Hän aiheutti kohua. Miten paljon Maria pelkäsi poikansa puolesta? Olen itse kauan neuvolassa työssä olleena tullut siihen päätelmään, että samalla kun lapsi syntyy, syntyy vanhempiin lapsen menettämisen pelon tunne. Miten paljon Maria koki pelkoa? Varmistiko hän nykyäidin tavoin, että olethan varovainen tai katso kenen kanssa liikut? Mitä Maria ajatteli, kun poikansa vaelsi kahdentoista vieraan miehen seurassa pitkin maata, oli nykyaikaan verraten jengin pomona? Kuuliko Maria edes kaikista poikansa teoista: kävelystä vetten päällä, suuttumuksen vallassa riehumisesta temppelissä, arvovaltaisina pidettyjen ihmisten puhuttelemisesta arvostelevin sävyin ja kaikista muista toimista, jotka herättivät ihmetystä. Tänä päivänä näistä olisi tuossa tuokiossa kirjoitus ”Mielipiteitä Jerusalemissa” -Facebook-sivustolla ja sosiaalisen median kautta Marialle lähetettäisiin paheksuntaa, kun ei ole kasvattanut Jeesuksesta kunnon kansalaista.

Marian ei kuitenkaan tarvinnut pelätä, sillä hänellä oli usko siihen, että Taivaan Isä kaitsee lapsensa, hoitaa asiat niin kuin ne oli tarkoitettu tapahtuvan. Jeesuksella oli oma tehtävänsä, johon kuului myös kuoleminen ristillä. Jos Maria oli äitinä kokenutkin lapsen menettämisen pelkoa, niin se hänelle julmalla tavalla tuli todeksi – hänen oli siihenkin äidin osaan tyydyttävä. Hän sai kuitenkin myös iloiten todeta, että poikansa oli hänen itsensä lailla täyttänyt Jumalan tahdon ja samalla lunastanut Jumalan seuraajille anteeksiannon ja iänkaikkisen elämän.

Tänä vuonna äitienpäivää vietetään poikkeuksellisissa olosuhteissa. Koronaviruksen leviämisen hillitsemisen vuoksi iäkkäät äidit ovat saarroksissa kotonaan tai hoitokodeissa, läheisten vierailuja ei suositella tai sallita, ei ole isoja perhetapaamisia. Halaamisen riemun tilalla on läheisten ikävöintiä, kosketuksen ja silittämisen kaipuuta. Vanhukselle keskustelu puhelimessa tai heilutusten vaihtaminen ikkunaruudun läpi ei ole sama kuin tiukka rutistus ja kuulumisten vaihto pöydän ja kahvikupillisen ääressä. Monet ovat suunnitelleetkin rajoitusten joskus poistuttua menevänsä ensimmäisenä katsomaan ja halaamaan omia vanhempiaan. Se on hyvä suunnitelma, sitä siellä kodeissa ja hoitokodeissa nyt eniten kaivataan. Toivottavasti se aika koittaa pian!

Toivotan kaikille siunausta ja terveyttä heräilevään kesään!

Pidetään huoli toisistamme, nähdään ihminen lähellämme!

Hyvää äitienpäivää!

Kirsi Urkko

äiti itsekin,

Pälkäneen kirkkovaltuuston puheenjohtaja