Nousevatko oma punainen tupa ja perunamaa jälleen ihmisten toivelistalle? – Tuskin, sillä Pälkäne ja Kangasala ajavat alas kyläkouluja ja maaseudun palveluja

Ajattelin kirjoittaa, kuinka koronakriisin aikaan monet asiat ovat kääntyneet päälaelleen tai ne on ainakin pitänyt ajatella uudelleen.

Ajattelin kirjoittaa, kuinka koulunkäynti etänä tai etäopetuksen lisääminen vaikkapa kyläkouluille – on muodostunut toimivaksi opetusmuodoksi.

Ajattelin kirjoittaa, kuinka etätyötä ja -opiskelua tapahtuu nyt lähes kaikilla aloilla missä se on yleensäkään mahdollista ja missä sen ei edes kuviteltu olevan mahdollista.

Ajattelin kirjoittaa, kuinka uusia työkaluja ja uusia metodeja kehitetään ja valokuitu- ja tietoverkkoja rakennetaan kaikkialla ja kaupunkilaiset pakenevat ruuhkia maalle.

Ajattelin kirjoittaa, kuinka jo nyt on tuhansia työhakemuksia lähetetty maatiloille, kun suomalaiset lomautetut tai muuten ilman työtä jääneet harkitsevat, voisivatko tulevana satokautena työskennellä maatiloilla.

Ajattelin kirjoittaa, kuinka omakotitaloon on helpompi varata kotivaroja kuin kerrostaloyksiöön. Pihamaalla on helpompi kasvattaa vaikkapa herneitä, marjoja ja perunaa kuin kerrostalon parvekkeella.

Ajattelin kirjoittaa, kuinka enemmän ja enemmän tutkitaan saasteiden pahentavaa vaikutusta infektioihin ja maaseudun ja ulkoilun vastustuskykyä lisäävää vaikutusta.

Ajattelin lopettaa kirjoitukseni lauseisiin: Tapahtuuko nyt se kauan odotettu muuttoliikkeen suunnan kääntyminen: Nousevatko oma punainen tupa ja perunamaa jälleen ihmisten toivelistalle?

Sitten luin, kuinka hallitus tekee kaikkensa halpatyövoiman tuottamiseksi ulkomailta maatiloillemme koronakriisistä huolimatta, ja luin kuinka Kangasala ja Pälkäne ajavat alas kyläkouluja ja maaseudun palveluita. Sitten ajattelin, että taitaa olla turha vaiva mitään kirjoittaa.

Tero Ahlqvist