Kirjallinen maailma järkkyi, mallikurssilla äimisteltiin ja juomat olivat mennä väärään kurkkuun Mikkelin Kittaajia myöten, kun Erno Poskimon nimellä julkaistu kirja ”Vihtiniemen Letut” ilmestyi tasan viisitoista vuotta sitten.
Teos sai tavallaan alkunsa jo silloin, kun Jyrki Lehtiniemi ja Timo Lautarinne tutustuivat valokuvaamossa 1980- ja -90-lukujen taitteessa. Kahden sosiaalisen miehen ensikohtaaminen päättyi siihen, että salamavaloa ostamaan mennyt Lehtiniemi poistui liikkeestä uuden järjestelmäkameran kanssa.
Kaverusten tutustuessa paremmin kävi pian ilmi, että verbaaliakrobatia oli molemmilla suuren kiinnostuksen kohteena. Sanat taipuivat molemmilla, ja tämä näkyi rohkeasti myös Foto-Timona tunnetun Lautarinteen valokuvausalan firman toiminnassa. ”Rullien kunkku”, todettiin yrityksen mainoksessa, ja Lehtiniemi muisti makeispusseja myyntiin ottanutta ystäväänsä ”Pussinurkka”-kyltillä.
– Jostain syystä sananmuunnosten kuuluukin aina olla vähän tuhmia, Lautarinne muistuttaa.
Kirjan tekemisestä kaksikko puhui pitkään, ja kirjoittajanimeksi valikoitui Erno Poskimo. Vuonna 2005 teos saatiin julkaistua, ja viimeinen kappale myytiin asiaan kuuluvasti Sorvan kylässä pidetyssä sananmuunnosfestivaalissa. Kenties juuri sitä kautta se kulkeutui myös Sorvan kylän tunnetuimman oman pojan, Usko Eevertti Luttisen eli Aku Hirviniemen käsiin.
– Ei se kirja mikään bisnes ole ollut, mutta kiva jos ihmiset sen avulla ovat saaneet jotain iloa elämäänsä, Lehtiniemi sanoo.
Tavut pussiin ja senat sakaisin
Kääntyilevät sanaparit saavuttavat Lehtiniemen parhaiten hämärässä saunassa. Kun esiin pulppuavat kymmenet ideat on käytävä saman tien kirjaamassa ylös, ei ihme että saunominenkin toisinaan venyy pitkäksi. Synapsien kääntyily erikoisiin asentoihin ei ole rajoittunut vain suomen kieleen, vaan tuotoksia on tullut myös ruotsiksi, englanniksi ja japaniksi.
Lehtiniemi myöntää opettaneensa puolivahingossa pojalleen muuntelun jalon taidon alkeet, mutta luonnollisesti lapsille sopivien viattomien käännösten kautta.
– Sanoin kyllä silti, että et sitten kerro siskollesi, hän tuumaa.
Myös Lautarinne korostaa, että kaikelle – niin myös sananmuunnoksille – on aikansa ja paikkansa. Joka paikassa ja aiheesta hän ei lähtisi sananmuunnoksia laukomaan.
Kaksikon mukaan sananmuunnoksiin on vaara jäädä kiinni. Kun ensin kääntää onnistuneesti yhden ja sitten toisen, siitä innostuu kovin helposti.
– No joskus sitä toivoisi, että päässä olisi jonkinlainen off-nappi, Lehtiniemi myöntää.
Hahmottaminen on yksilökohtaista. Tietyistä sanoista on joillekin lähes mahdotonta saada käännettyä mitään, vaikka toisen mielessä muunnos samasta sanasta syntyy ongelmitta.
Kulunut ”Lokki kivellä” lienee sanapareista yleisesti tunnetuimpia, aloittelijalle helppoja tarttumapintoja tarjoavat Lautarinteen mukaan esimerkiksi kivijalanomaiset ”Pekka” ja ”kakka”. Kehittyä voi tälläkin saralla aina: Lehtiniemi myöntää olevansa suorastaan kateellinen muunnoksille, joissa kolmen sanan lauseesta syntyy kaksi eri sananmuunnosta.
Lautarinne huomauttaa muuntelun olevan pelkän hassuttelun sijaan eräänlaista vanhaa kansanperinnettä.
– Sehän onkin suorastaan kulttuuriteko, Lehtiniemi innostuu.
– Sitä justiinsa, Lautarinne nauraa.
Kulttuurintuntemusta ja laajaa sanavarastoa toki tarvitaan, eikä Erno Poskimon taustakaksikonkaan kirjallinen kiinnostus rajoitu pikkutuhmiin sanapareihin. Lautarinteen käsissä kuluu elokuva- ja teatterihistoriaan liittyviä teoksia, Lehtiniemen kiinnostuksen kohteita ovat sotahistoria ja ristisanatehtävät.
Oppikirja finaaliin asti?
Lehtiniemi ja Lautarinne ovat miettineet jo pitkään uutta julkaisua, mutta toistaiseksi Arskan seikkailujen etenemistä kirjan sivuilla Teivosta telkkariin on saatu odottaa.
Aineistosta se ei ole jäänyt kiinni: Lehtiniemi nostaa pöydälle ison laatikon täynnä paperilappusia ja ynnäilee laatikon sisältävän vähintään 10 000 muunnosta.
– Toista kirjaa on puhuttu varmaan jo 14 vuotta: miten se jäsenneltäisiin, kuka olisi kustantaja ja niin edelleen. Julkaisuajankohdaksi on mietitty jotakin vappua. Mihin se aika oikein onkaan mennyt, Lautarinne kauhistelee.
Ehkä kuitenkin jo ensi vuonna kaikkia omalaatuisen huumorin ystäviä lämmittää vappuna muukin kuin pilviseksi kuvailtu Tamppi.
