Kaviot kopisevat, nuoli viuhahtaa ilmassa ja osuu tarkasti maaliinsa. Nauroiko Robin Hood onnistuneen laukauksen jälkeen ratsunsa selässä? Ei välttämättä, mutta Tavelan ratsastuskoulussa pidettävällä ratsastusjousiammuntakurssilla se kuuluu asiaan.
Laajasti ja yksinkertaisesti kuvattuna ratsastusjousiammunta tarkoittaa kaikkea hevosen selästä tapahtuvaa jousiammuntaa – oli sitten kyse tauluun ampumisesta tai metsästyksestä. Laji vaatii ymmärrettävästi harrastajalta hyvää kehon- ja mielenhallintaa, ratsastus- ja hevostaitoja, taitavaa jousenkäsittelytaitoa ja tarkkuutta.
On hurja näky, kun ratsukot laukkaavat hurjasti Tavelan kartanon maneesiin rakennettua kujaa pitkin ja ampuvat nuolia kohti maalitauluja. Nyt osumiakin tulee jo säännöllisesti, alussa osumatarkkuus oli ymmärrettävästi heikompi – tai ainakin ratsastusvauhti ammuttaessa oli huomattavasti rauhallisempi.
Parhaat ratsastusjousiampujat pystyvät ampumaan yhtäjaksoisesti nuolia maalitauluun jopa yhden nuolen alle kahdessa sekunnissa – samalla kun hevonen laukkaa rataa pitkin. Tähän päästäkseen ratsastajan on ensin harjoiteltava paljon ammuntaa ja jousen käsittelyä myös ilman hevosta.
Laji vaatii harjoittelua myös hevoselta, jonka tarvitsee tottua käytettäviin aseisiin ja niistä lähteviin ääniin. Eläimeltä vaaditaan lisäksi tottelevaisuutta ja herkkyyttä, kun sitä ohjataan vain painoavuilla – ratsastajan kädet tekevät koko ajan töitä aseiden kimpussa.
– Hevoset ottivat lajin hyvin vastaan. Jousiammuntaan totutettuja hevosia Tavelassa on nyt neljä, ja lisää on mahdollista totuttaa, kertoo lajin ensimmäisellä alkeiskurssilla vetäjänä toimiva ratsastuksenopettaja Karoliina Mönkkönen.
Yhtä jousen ja hevosen kanssa
Mönkkönen on itse harrastanut lajia jo vuodesta 2014. Hän aloitti lajin silloisten omien, sittemmin lajiin totutettujen hevostensa kanssa. Innostuksen ratsastusjousiammuntaan hän sai yhden hevosensa osa-omistajalta.
– Heti alkuinnostuksessa pakkasimme kesällä 2014 kaksi hevosista traileriin ja ajoimme liiton leirille lähelle Uttia, jossa leirin vetäjänä oli yksi Suomen menestyneimmistä ratsastusjousiampujista, Marko Suhonen.
Myöhemmin Mönkkönen on osallistunut Pirkanmaalla järjestetyille lajin viikonloppuleireille, käynyt Tampereen Jousiampujien järjestämät olympiajousen alkeis- ja jatkokurssit ja suorittanut myös Anna Minkkisen toteuttaman ratsastusjousiammunnan ohjaajakurssin Helsingissä.
– Ratsastusjousiammunnassa minua kiehtoo eniten kahden lajin yhdistäminen. Myös se on hienoa, että hevonen toimii ilman ohjia varsin luonnollisessa ja vapaassa muodossa. Tässä vaaditaan hevoselta sekä herkkyyttä että luottamusta, mutta lajissa pärjää silti minkä rotuisella hevosella tahansa, Mönkkönen tuumaa.
Hänen mukaansa hyvä ratsastustaito toki auttaa nopeammin eteenpäin mutta ei ole mikään edellytys lajin aloittamiselle. Alkuun ampumista hevosen selästä on mahdollista tehdä paikallaan seisovan hevosen selästä, sitten käynnissä, ravissa ja vasta lopuksi laukassa kun edelliset askellajit sujuvat
Onnistumisen tunne rakentuu hevosen kanssa kommunikoinnin lisäksi mielen ja jousen hallinnasta.
– Tauluun osuminen on aivan mahtava palkinto ratsastajalle ja se on hyvin motivoivaa. Itse en halua treenata kilpailumielessä muuta kuin itseni kanssa.
Ratsastuskoulu Equillence Centerin yrittäjä Karoliina Kovanen kuvaa lajia äärimmäisen koukuttavaksi ja mukavan haastavaksi urheilumuodoksi, jota voi harrastaa sukupuoleen, ikään tai kokoon katsomatta. Monelle outoa lajia hän aikoo tehdä tunnetuksi järjestämällä sen parissa kesällä tutustumispäivän, jolloin kokeilunhaluisille olisi tarjolla niin välineet, tilat kuin hevosetkin.
