Pälkäneen väkiluku laskee. Viime vuoden lopun väestötilastoista voi ynnäillä lähinnä toisen asteen oppilaiden olleen ainoa kasvava ikäryhmä vertailtaessa tilannetta vuoden 2015 lukuihin. Laskusuunnassa olivat niin vastasyntyneiden kuin työikäistenkin – paikoin myös jopa ikääntyneiden – määrä.
Ongelma ei ole vain Pälkäneen. Kouluverkkonsa karsimista mielivä Kangasala on vedonnut koulu- ja päiväkotiverkkosuunnittelussaan tilastoihin, joiden mukaan väkiluku on pudonnut vuosina 2013–18 kymmenillä Kuhmalahden, Raikun, Liuksialan sekä Sariolan ja Vilpeilän koulujen alueilla.
Vieläkin laajemmalle voidaan katsoa. 1930-luvulla lasten määrä synnytysikäistä naista kohti oli 2,4, ja sodanjälkeisten suurten ikäluokkien jälkeen väestön määrän turvaavaksi sanotun yli 2,1 lapsen on päästy viimeksi 1960-luvun lopulla.
Suomen syntyvyysluku oli eurooppalaisvertailussa korkea kymmenisen vuotta sitten, mutta silti vuonna 2018 kokonaishedelmällisyysluku oli aiempiin lukemiin verrattuna alhainen 1,40 lasta synnytysikäistä naista kohti.
Vaikka Pälkäneellä koettaisiin lisääntymismielessä joidenkin valtuutettujen pitkään peräänkuuluttama villi kesä, näkyisi se koulujen täyttöasteessa vasta vajaan kymmenen ja työikäisten määrässä yli 20 vuoden kuluttua.
Siinä valossa väestönkasvu nojaa lähitulevaisuudessa muuttajiin – joista viriileimpiä ja huumorintajuisimpia jo ”Pälkäneeltä saat enemmän” -ajatuksella voisi kesähuumassa saada houkuteltua.
Parempiakin vetovoimatekijöitä kunnalla onneksi kuitenkin on hyödynnettäväksi.
