Aitoolaislähtöisen Kristiina Hyökin kevät Turkissa on kulunut odottavissa tunnelmissa. Miltä maan koronatilanne näyttää? Saako mennä ulos? Koska matkailukausi pyörähtää käyntiin vai pyörähtääkö lainkaan?
– Monet paikat alkoivat Turkissa mennä kiinni maaliskuussa. Rannat ja ostoskeskukset ovat olleet suljettuina, pääsiassa vain ruokakaupat ja apteekit ovat olleet auki. Maski on pakollinen kaupassa tai muilla asioilla käydessä, ja niitä on jaettu asukkaille ilmaiseksi. Lisäksi on ollut viikonloppuja kestäviä ulkonaliikkumiskieltoja, Hyöki kertaa koronakevättä.
Toukokuussa rajoituksia on monen muun maan tavoin alettu purkaa Turkissakin.
– Tietojeni mukaan maa alkaa vähitellen avautua entistä enemmän myös turismille. Toivotaan parasta, Hyöki miettii.
Hyöki on työskennellyt Turkissa vuodesta 2016 alkaen. Jo pidempään ulkomailla työskentelemisestä haaveillut Hyöki alkoi etsiä matkaoppaan töitä viitisen vuotta sitten. Hakemus Nazar Nordicille tuotti nopeasti tulosta, ja Hyöki lähetettiin Turkin länsirannikolle Kuşadasiin.
– En tiennyt paikasta mitään. Mietin, onko se paikkana ihan syrjäinen ja löytääkö sinne kukaan, mutta matkalla lentokentältä asunnoillemme rakastuin heti maisemiin ja paikka vei sydämeni, Hyöki sanoo.
Nazar lopetti Kuşadasin matkat kolme vuotta sitten, ja Hyöki siirrettiin kohdepäälliköksi Sideen. Myös Side osoittautui nopeasti paikaksi, jossa Hyöki viihtyy. Nykyisin hän työskentelee siellä opaspalvelupäällikkönä. Kesäisin työhön kuuluu opastiimien ja aktiviteettiopastiimien tukemista sekä hotelleilla ja retkillä avustamista. Talvisin työn alla on tulevan kesän rekrytoinnit ja valmistautuminen seuraavaa sesonkia varten. Turkki on osoittautunut yllättävänkin mukavaksi maaksi asua ja työskennellä.
– Monilla tutuillanikin on ollut ennakkoluuloja maata kohtaan. Ennakkoluuloja on voinut olla esimerkiksi sodista ja turkkilaisista miehistä. Moni on kuitenkin maassa käytyään yllättynyt siitä, miten erinomainen palvelukulttuuri, upea luonto, edullinen hintataso ja aurinkoinen sää täällä on.
Hyöki jatkaa, että Turkki on todella suuri maa: jos itärajalla tapahtuu jotain, sitä ei usein edes huomaa turistikohteissa etelässä.
Monipuolista, hektistä, mukavaa
Työ turistien kanssa on Hyökin mielestä hauskaa. Parasta on päästä näkemään onnellisia kasvoja, kun matkalaiset ovat juuri saapuneet lentokentälle: päästessään todistamaan matkalaisten lomafiilistä tulee itsekin iloiseksi. Työ on hyvin monipuolista eikä yksikään päivä ole samanlainen.
– Totta kai haastavia tilanteitakin tulee, mutta niistä on oppinut selviämään maalaisjärjellä, rauhallisuudella ja ohjeita noudattamalla. Tietty jämptiys pitää myös muistaa säilyttää.
Joskus työpäivät voivat venyä pitkiksi, ja monesti työ on hektistä, ja vastaukset asiakkaiden kysymyksiin tarvitaan nopeasti. Joskus asiakas voi tarvita matkatoimiston apua vaikka keskellä yötä, ja silloin on ripeästi ryhdyttävä töihin.
Myös kuumuus on yksi haastava tekijä. Sidessä lämpö nousee keskikesällä helposti yli 40 celsiusasteen, jolloin hiki tulee pintaan jo pelkästä pienestä liikkumisesta työvaatteissa.
– Moni saattaa ajatella, että matkaoppaan työ on pelkkää auringonottoa ja bilettämistä. No, joskus sitäkin tehdään, mutta todellisuudessa työ vaatii pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä sekä hyviä asiakaspalvelutaitoja. Maalaisjärjestä ja huumorintajusta ei todellakaan ole haittaa, Hyöki pohtii.
Ulkomailla työskennellessä pitää tottua siihen, että jää paitsi joistakin asioista koti-Suomessa. Kristiina Hyökin siskon lapsi oli noin puolivuotias siinä vaiheessa, kun Hyöki ensimmäisen kerran suuntasi Turkkiin.
– Kun tulin takaisin, vietettiinkin jo lapsen yksivuotissynttäreitä. Lapset kasvavat nopeasti ja ikävä on kova – onneksi on kuitenkin FaceTime. Lisäksi olen missannut muutamat läheisen ihmisen hautajaiset ja häät, ja ne ovat olleet erityisen kovia paikkoja. Monet itkut on tullut noiden tilaisuuksien aikana tirautettua ja huonoa omaatuntoa tunnettua.
Työn ajoittaisesta rankkuudesta huolimatta Hyöki rakastaa työtään: koskaan ei ole tylsää eikä mikään päivä ole samanlainen. Samalla saa elinikäisiä ystäviä eri maista. Opastiimeistä tulee ikään kuin oma perhe kohteessa, sillä oma oikea perhe on kaukana..
– En voisi ikinä kuvitella itseäni 8–16 -työssä vaan tarvitsen muutosta, jotta mielenkiintoni pysyy yllä.
Suomessa pari kertaa vuodessa
Kristiina Hyöki on kotoisin Aitoosta, jossa hän on käynyt sekä ala-asteen että yläasteen. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Pälkäneen lukiosta. Lukiovuosien jälkeen Hyöki valmistui ammattikorkeakoulusta Espoossa. Ennen Turkin-vuosia hän työskenteli pitkään S-Ryhmässä ja Pälkäneen S-Marketissa.
Suomessa Hyöki käy kerran tai kaksi vuodessa, yleensä kerran talvella ja kerran kesän aikana. Monen vuoden ajan Hyöki otti oppaan töistään viikon loma ja tuli Kirkastusjuhlille talkoilemaan. Viime kesä oli ensimmäinen kesä ikinä, kun Kirkkarit jäivät välin.
– Tajusin, että on liian rankkaa tehdä koko kausi töitä Turkissa ja sitten viettää viikon loma tehden ympäripyöreitä päiviä Kirkkari-toimistolla. Päätös kirpaisi, mutta tajusin että siellä on niin hyviä tyyppejä, että he kyllä hoitavat homman kotiin, ja niinhän he aina tekevätkin.
Tärkeintä Suomen-lomilla on nähdä perhettä ja ystäviä. Aitoo on edelleen erityisen lähellä sydäntä.
– Ja kesäisin haen Niitty-Seppälän mansikoita ja herneitä ja käväisen tietysti Anssin Kaupalla, sillä kylällä näkee aina tuttuja.
Kristiina Hyökin kesän top 3-tekemiset:
- Halaan perhettäni
- Vietän myöhästyneet kolmikymppisjuhlat perheen ja ystävien kanssa
- Nautin monista illallisista Antiikin Sidessä auringonlaskun aikaan
