Aitoon koulutuskeskuksella kesä-heinäkuun vaihteessa järjestettävät Jalmari Finne-miniteatterifestivaalit lähestyvät.
Kirjailija ja teatteriohjaaja Juha Hurme kertoo ajatuksen teatterifestivaaleista syntyneen yhdessä Pälkäneen kulttuurisuunnittelija Marketta Pyysalon kanssa. Hän toivoo teatterifestivaalista tulevan jokavuotinen perinne. Kesällä 2019 järjestettiin Agathon Meurman-festivaali, ensi vuonna vuorossa on Augusta Lundahl. Tänä vuonna juhlitaan kangasalalaista Jalmari Finneä.
– He kaikki ovat paikallisia tai lähes paikallisia kuuluisuuksia. Jalmari Finne oli kangasalalainen, Augusta Lundahl taas tamperelainen kirjailijanainen 1800-luvun alkupuolelta.
Agathon Meurman oli niin ikään 1800-luvulla vaikuttanut kangasalalainen tietokirjailija, yhteiskunnallinen vaikuttaja ja sanomalehtimies. Hän myös loi suomalaisen tietosanakirjan.
Hurme arvioi, että ihmisillä saattaa pitkän karanteeniajan jälkeen olla nälkä teatteriin – myös siksi on Hurmeen mukaan hienoa, että festivaali voidaan järjestää. Koronakriisi on kurittanut tapahtuma-alaa pahasti. Itse festivaali järjestetään talkoovoimin, vapaaehtoistyönä ohi kaupunginteattereiden. Festivaalin näyttelijöiden tauko teatterityön tekemisessä oli kuukausien mittainen, minkä vuoksi lavalle on varmasti jälleen mukava päästä.
Erikoinen Jalmari Finne
Hurme kuvailee Jalmari Finneä ohittamattoman mielenkiintoiseksi persoonaksi. Festivaalin avaa Hurmeen esitelmä Finnen elämästä. Juuri Finnen monipuolinen persoona inspiroi Hurmetta luomaan esityksen.
– Finnen ansioluettelo on hyvin monialainen: hän oli muun muassa kansallisteatterin johtaja, paikallishistorian tuntija, kääntäjä, kirjailija ja oopperalibrettojen tekijä. Lisäksi hän loi sellaisen tunnetun menestyssarjan kuin Kiljuset. Henkilökohtainen suosikkini Finnen tuotannosta on Valkoinen torakka-seikkailukirja, jossa joukko lapsia jäljittää Helsingissä kommunistivakoojaa.
– Finnessä oli myös eräänlainen patologinen puoli. Hänellä vaikuttaa olleen jonkinlainen narsistinen kompleksi, luoda itsestään suurmies. Esitelmässäni tulen kertomaan esimerkiksi Finnen ennen kuolemaansa itselleen järjestämistä megalomaanisista 60-vuotispäivistä, joihin oli kutsuttu kaikki Tasavallan presidenttiä myöten.
Finnellä oli Hurmeen mukaan myös hämmentävän läheinen äitisuhde – naimisiin hän ei mennyt koskaan. Aikanaan liikkui huhuja hänen suhteestaan toiseen mieheen. Äiti oli kuitenkin Finnelle kaikki kaikessa. Finne haudattiin äitinsä viereen Kangasalan hautausmaalle – itse suunnittelemansa, suurmiehelle sopivan suuren hautamonumentin alle.
– Finne oli outo ja hänen outo persoonansa kiinnostaa minua. Tällaista narsismiahan on toki vähän meissä kaikissa. Festivaalipäivät järjestetään hänen kunniakseen, ei suinkaan häntä moittien.
Festivaalin ohjelmistoa
Hurme kuvailee festivaalin ohjelmistoa korkeatasoiseksi. Kaikki näytelmät ovat klassikkoteosten dramatisointeja, joten alkuperäisteksteihin ei ole koskettu. Ensimmäisenä festivaalipäivänä nähdään Lewis Carrolin lapsillekin suunnattu Kraukijahti – kuolinkamppailu kahdeksassa osassa – Hurmeen mukaan tekijänsä hienoin saavutus. Krauki tarkoittaa oikeasti haukea – teos on kirjoitettu nonsense-runon muotoon. Nonsensessa pääosa on erilaisilla sanaleikeillä.
– Tätä esitystä meidät kutsuttiin alun perin esittämään Kajaanin runoviikoille, mutta ne on tältä vuodelta peruttu. Onneksi pääsemme esittämään sen Pälkäneellä. Kyseessä on eräänlainen runon esittämisen ja teatterin välimuoto.
Ensimmäisen festivaalipäivän aikana nähdään myös Aleksis Kiven Lea. Kyseessä on ensimmäinen suomenkielinen näytelmä vuodelta 1869, ja myös ainoa Kiven näytelmä, joka esitettiin hänen elinaikanaan. Tällaisenaan esitys on ollut olemassa jo 20 vuotta, mutta kestää aikaa. Näytelmän kokoonpano on vaihdellut vuosien aikana, mutta kulultaan se on sama.
– Kivi valitsi näytelmään raamatullisen aiheen kiertääkseen sensuuria. Näytelmä on komediallinen, sydämellisellä tavalla hassu kuvaus valtavasta mielenmuutoksesta, jossa käännytään porukalla kristinuskoon, Hurme analysoi. Lisäksi näytelmän päähenkilö Leassa on Hurmeen mukaan valtava naisenergia.
Toisena festivaalipäivänä nähdään pitkä näytelmä, Kersti Bergrothin Anu ja Mikko. Tämän näytelmän teema on mahdollista nähdä myös ajattomana kommenttina koronakriisiin, vaikka sen alkuperäistekstiä ei ole muutettukaan. Näytelmässä täysin odottamaton ongelma iskee pieneen karjalaiseen kyläyhteisöön. Romanttisessa näytelmässä kaikki ongelmat kuitenkin voitetaan yhdessä ja kriisi ratkaistaan. Tämä luo toivoa myös koronatilanteessa, joka toki on jo laantumaan päin.
– Kersti Bergroth oli aikanaan valtavan suosittu kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti juuri tästä näytelmästä. Mielestäni Anu ja Mikko on virheetön näytelmäteksti. Siinä lähdetään vakavista asioista, reagoidaan 1930-luvun, Suomeenkin heijastuneeseen Yhdysvaltain valtavaan talouskriisiin. Näytelmässä tematisoidaan köyhyyttä ja konkurssia, mutta sen tyylilaji on kuitenkin komedia, Hurme kertoo.
Näytelmän hienous on myös siinä, että se on kirjoitettu Karjalan kannaksen murteella ja sellaisena se myös esitetään.
Klassikkoteokset ovat Hurmeen mukaan niin taitavasti kirjoitettuja, että ne uhmaavat aikaa. Klassikot kertovat teemansa kautta jotain ajatonta, minkä vuoksi ne ovat mitä ovat – klassikoita. Teokset voi nähdä yhtä hyvin omaa aikaansa kuin nykyaikaakin kuvaavina, ja niissä on paljon mahdollisuuksia vapaaseen tulkintaan. Tämä on yksi syy, jonka vuoksi alkuperäisiä näytelmätekstejä ei ole haluttu peukaloida, vaan niitä kunnioitetaan sellaisenaan.
– Rennossa tyylilajissa mennään, mutta lyhentämättä ja sovittamatta, Hurme päättää.
Jalmari Finne-teatterifestivaalipäivät
30.6. – 1.7.2020
Aitoon koulutuskeskus
Tulikalliontie 54, 36720 Aitoo
Liput:
asiakaspalvelu@palkane.fi
(03) 579 11
Festivaali järjestetään ulkona, joten varaudu mahdollista sadetta varten!
