Artikkeli on julkaistu alun perin marraskuussa 2017.
Camilla, 25, on viettänyt oloneuvoksen päiviä Saarikylissä pian viiden vuoden ajan. Se ottaa päivät rennosti – välillä aasi käy tallissa lepäilemässä, minkä jälkeen kelpaa syödä heinää kotipihan pellolla. Yksi pihan suosikkipaikoista on hopeapaju, jonka kylkeen ja oksiin on hyvä rapsutella kutiavaa selkää. Pihan katokseen kelpaa vetäytyä silloin, kun sataa tai tuulee kovasti.
Vaikka Camilla on säyseä ja elämään rennosti suhtautuva yksilö, pilkahtaa eläimen villi ja kesyttämätön luonne silloin tällöin esiin.
– Kun pyydän Camillaa tekemään jotain, se tuntuu aina ensin tuumaavan, seuraako asian suorittamisesta sille jotain hyötyä. Tiettyä omapäisyyttä siinä siis on, aasin omistaja Katariina Välikangas nauraa.
Kesäisin moni Saarikylien Myllypäivien kävijä on bongannut Camillan pellolta vaaleanpunainen olkihattu päässään. Sieltä kesää ja ihmisiä on mukava seurata – ehkä vähän hörähdellä ja hymähdelläkin näiden kesäkiireille. Camilla on tuttu myös television Herra Heinämäki -ohjelmista. Aasivanhus ei ole huomiosta moksiskaan. Vain silloin se saattaa älähtää, jos liian utelias koira tulee hieromaan turhan äänekkäästi tuttavuutta. Lapsista Camilla ei ole moksiskaan.
Välikankaan kotona asuu Camillan lisäksi kaksi hevosta. Eläimet muodostavat tiiviin lauman, jonka itsestään selvä osa aasi on.
– Patsy-hevonen laumanjohtajana pitää aina huolen omistaan ja vahtii, ettei mikään pääse häiritsemään Camillaa. Myös toinen hevonen Nuutti on Patsyn tiukan hellässä valvonnassa. Hevoset ja aasi jopa ahtautuvat toisinaan nukkumaan samaan karsinaan, ja usein ne löytää kaikki myös alun perin aasia varten pihaan rakennetusta suojakatoksesta, Välikangas lisää.
Aasi-intuitio iski yhtäkkiä
Camilla muutti Saarikyliin pohjois-suomalaiselta tilalta. Välikangas kertoo saaneensa jostain vahvan intuition, että taloon pitäisi hankkia aasi.
– En ollut aikaisemmin ikinä edes ajatellut aktiivisesti aasin hankkimista. Mutta jostain se ajatus syntyi.
Välikangas alkoi selvitellä, löytyisikö jostain päin Suomea uutta kotia kaipaava aasi, ja Camilla löytyikin aika nopeasti. Aikuisten aasien ostohinnat pyörivät 1500–2000 eurossa, ja vaikka Camillasta ei ihan täyttä hintaa pyydettykään, Välikangas alkoi miettiä, miten saisi parhaiten osto- ja kuljetusrahat kasaan.
– Aloin sitten myydä ystävilleni osa-aasiosakkeita, joilla katettiin osa aasin siirtämisestä ja ostamisesta aiheutuneista kuluista. Myin osakkeita yhteensä viisi. Osakkeenomistajat ovat velvoitettuja säännöllisiin tervehdyskäynteihin Saarikylissä ja tuomaan Camillalle porkkanapussin aina silloin tällöin, Välikangas kertaa hymyillen.
Kotiutuminen Saarikyliin ei käynyt ihan helposti. Camilla ei luottanut kehenkään, ja se olikin alkuun hyvin sisäänpäin kääntynyt. Välikangas muistelee, että kesti noin vuoden verran, ennen kuin aasi otti omistajansa ja uuden kotinsa omakseen.
– Tässä näkyy hyvin hevosen ja aasin välinen ero. Hevonen kotiutuu uuteen paikkaan yleensä paljon nopeammin ja myös tottelee ihmistä luonnostaan ihan eri tavalla, aasilla on paljon enemmän omaa päätä.
Kavioita ei kengitetä
Camilla kärsi Saarikyliin tullessaan kaviokuumeesta, joka on aasien yleisin sairaus. Nykytietämyksen mukaan eläin saa kaviokuumeen liian sokeripitoisesta ruoasta. Aasin pääravintoa onkin kuiva ja kortinen rehu.
– Camillan kaviot olivat sen tullessa ihan olemattomat. Kengittäjä Timo Saarinen teki sen kanssa kuitenkin todella hyvää työtä, ja nykyisin Camillan kävely on ihan toisennäköistä kuin aikaisemmin, Välikangas iloitsee.
Aaseja ei kengitetä, mutta niiden kaviot tulee vuolla kahden tai kolmen kuukauden välein. Kavio on suurelta osin samanlainen kuin hevosella, mutta rakenteeltaan kuitenkin jonkin verran pystympi. Aasin kavio osuu maahan suoraan ylhäältä, minkä ansiosta aasi astelee varmasti myös hankalassa maastossa.
Camillaa vaivaa nykyisin myös kaihi, mikä on sokeuttanut sen lähes täysin.
– Camilla osaa kulkea hyvin tuttuja reittejä. Vieraassa ympäristössä tai oudossa paikassa se on kuitenkin mieluummin paikallaan kuin liikkeessä, Välikangas kertoo.
Suomessa noin 350 aasia
Aasit voivat ulkoilla läpi vuoden, ja kovilla pakkasilla lämmin loimi lämmittää tarvittaessa eläintä. Aaseja asuu Suomessa noin 350 kappaletta, joten ne ovat paljon harvinaisempia kotieläimiä kuin vaikkapa hevoset. Välikangas muistelee, että Kangasalan Heponiemessäkin asui ainakin muutama vuosi sitten yksi aasi.
Aaseja voi kouluttaa siinä missä muitakin eläimiä. Metodit ovat samat, eli eläintä palkitaan esimerkiksi herkkupalalla silloin kuin se tekee jotakin oikein. Kouluttamiseen pitää varata tarpeeksi aikaa ja annos hyviä hermoja. Välikangas on opettanut Camillalle naksutusmerkkejä, joiden avulla aasi tietää, mitä sen tulisi tehdä.
– Naksutus on kehittynyt meidän kommunikointimuodoksi oikeastaan ihan itsestään ajan kanssa, Välikangas mainitsee.
Aasilla voi myös ratsastaa tai hypätä jopa esteitä.
– Camillalla ei kuitenkaan ratsasteta sen kavioiden historian takia.
Erittäin älykäs eläin
Aasit kantavat sitkeästi tyhmän eläimen mainetta. Onko väitteessä mitään todellisuuspohjaa?
– Ei todellakaan! Päinvastoin ne ovat hyvin älykkäitä eläimiä, Katariina Välikangas tietää.
Tyhmän eläimen maine juontaa juurensa aasin pakoreaktiosta. Aasi ei mene suin päin paikkaan, joka on sille vieras tai mahdollisesti vaarallinen. Hevosen saa usutettua outoonkin paikkaan sen pakoreaktion avulla: kun hevosen takana heiluttaa jotakin, se pelästyy, mikä saa eläimen liikkumaan eteenpäin. Aasilla tämä reaktio puuttuu: aasi vain kääntyy katsomaan, mikä sen takana heiluu.
– Pakoreaktion puuttuminen ja pieni omapäisyys tekevät aaseista samalla haastavamman koulutettavan kuin hevonen on. Yhtä kaikki, olen todella iloinen siitä, että sain intuition aasin hankkimisesta. Camilla on ihana kotieläin ja erottamaton osa omaa eläinlaumaani, Välikangas toteaa.
