Luova kirjoittaminen on monelle pälkäneläiselle rakas harrastus. Jotkut runoilijat olemmekin jo tavanneet Lukijan runojen merkeissä.
Moni kirjoittajan saa inspiraationsa Valkeakoski-opiston luovan kirjoittamisen kursseilta. Pälkäneellä on kurssia varten oma, Onkkaalassa kokoontuva ryhmänsä.
Pälkäneen ryhmän perinteenä on tavata Suttisen marjatilalla Runon ja suven päivänä, 6. heinäkuuta yhteisen tilaisuuden merkeissä. Tuona päivänä vuonna 1978 syntyi myös Eino Leino – journalisti, runoilija, Kalevalan tuntija ja kalevalamitan varioija.
Suomalaista ja japanilaista mittaa
Valkeakoski-opiston luovan kirjoittamisen ryhmä on julkaissut useita runoantologioita, Osallistumiskynnys on ryhmällä matala. Kursseilla tehdään muun muassa runomittaharjoituksia – japanilaiseen tankaan kirjoittaminen on esimerkiksi ollut suosittua.
Suomalaisesta kalevalamitasta ja toisaalta japanilaisesta tankasta on kiinnostunut esimerkiksi Anneli Kivelä. Runomitat ovat kulttuurisesti ja maantieteellisesti kaukana toisistaan, mutta myös yhteneväisyyksiä löytyy.
– Tanka ja nelipolvinen trokee ovat kummatkin matemaattisia mittoja. Niissä lasketaan tavuja – sääntöjen noudattamisessa nousee esiin tietty turvallisuus, toisaalta luovuus, ryhmäläiset analysoivat.
Kalevalamitasta on olemassa myös erilaisia, myös itsensä Eino Leinon käyttämiä muunnelmia.
– Minä olen siinä tapauksessa se mitan muuntelija, Kivelä kuvailee omaa kirjoittamistaan.
Ristiriitainen Leino
Eino Leino oli kiistämättä runoilijana nerokas, mutta henkilönä hyvin ristiriitojen repimä. Hänen elämäänsä mahtui monta suurta rakkautta, esimerkiksi runoilijakollega L. Onerva. Huhutaan myös, että Aino Kallas olisi ollut yksi Leino rakkauksista. Kallas kuitenkin ilmiselvästi oli kyllästynyt Leinon alkoholiongelmaan – siinä missä Onerva saattoi palvoa runoilijaa, Kallas kuvaili häntä mieheksi, jolla on “viinalta haiseva päällystakki.”
Juhlinnan oltua ylimmillään Leinon elämässä hän vietti jopa jonkin aikaa Kukkian seudulla ystäviensä luona, hieman vieroittautumassa.
Ryhmästä kuullaan ehdotus:
– Ehkä ensi vuonna teemanamme voisi olla Eino Leinon tiedossa olevat naiset!
Helsingin yliopiston kehitysjohtajalla juuret Pälkäneellä – ja rakkaus runouteen
Susanna Niinistö-Sivuranta on nykyinen Helsingin yliopiston kehitysjohtaja, jolla on juuret Pälkäneellä. Hän on edelleen kesälaitikkalalainen – Pälkäneellä olo on ikään kuin paluu juurille. Laitikkala on rakas lapsuudenpaikka.
– Kulttuuri ja runous ovat olleet minulle aina tärkeitä. Nyt kun moni kulttuuritapahtuma on peruuntunut, ihmiset kaipaavat niin sanotusti hengen ravintoa, Vuokko Sivuranta kertoo.
– Minulla on takana ura, jonka aikana kirjoitin paljon poliittisia puheita, lehtiartikkeleita ja muita asiatekstejä. On mukavaa osallistua kirjoittajapiirin tapaamisiin. Runoudessa hienoa on sen tiivis ja lyhyt ilmaisu. Luovuus itsessään vaatii joskus oman hetkensä – joskus sitä hetkeä saa odottaa. Kiva, että on läksyjä ja jokin aikaraja kirjoittamiselle!
Myös Niinistö-Sivuranta on kirjoittava ihminen, mutta keskittyy enemmän tieteelliseen ja ammatilliseen tekstiin. Hän on myös työskennellyt opettajana Helsingin yliopistossa.
Kun paljon puhutaan Eino Leinon alkoholiongelmasta, niin kuitenkin moni taiteilija on tehnyt onnistuneimman tuotantonsa terveinä kausinaan. On totta, että monella luovalla ihmisellä on monenlaisia ongelmia. Tiedättekö, miten tämä on Leinon suhteen?
– Esimerkiksi Kantelettaren kerrotaan syntyneen sellaisena kautena, kun Leino ei juonut ollenkaan. Nämä asiat varmasti kulkevat käsi kädessä – herkkyys ja tietty ongelmaisuus toimivat kenties luovuuden lähteen tavoin, mutta tasaisia kausia tarvitaan itse aikaansaamiseen ja luomiseen, Niinistö-Sivuranta pohtii.
