Kuhmalahdella elää vielä ihmisiä, joilla on omakohtaisia muistoja ajasta, jolloin mustakaapuiset ortodoksinunnat olivat olennainen osa Vehkapuntarin kyläkuvaa. Kivennavan pitäjän Lintulan luostarissa eläneiden nunnien evakkotaival nimittäin päätyi muutaman mutkan kautta Kuhmalahdelle Ala-Hinkkalan taloon.
Toukokuussa 1940 Hämeeseen saapuneista nunnista osa majoitettiin ensin Vehkajärven Lepoonin taloon, mutta melko pian heidätkin siirrettiin Vehkapuntariin. Nunnien mukana tuli yksi mieskin, pappi Illirik.
Luostarin väki asettui Kuhmalahdelle peräti kuudeksi vuodeksi. Alkuperäisen luostarin jäätyä uuden rajan taakse, piti lopulta löytää paikka uudelle luostarille. Sellaiseksi valikoitui lopulta arvonnan tuloksena Heinäveden Palokin kylä, jossa luostari edelleen toimii.
Viime keväänä Lintulan nunnien evakkoretki löysi tiensä myös kaunokirjallisuuteen, kun kirjallisuuden ”puoliammattilainen” Lassi Hakulinen otti heidän tarinansa osaksi uutta romaaniaan Kronstadtin varjot.
Ensi maanantaina 5.10. alkaen kello 17.30 Hakulinen tekee kirjailijavierailun Kuhmalahden kirjastoon uuden teoksensa tiimoilta.
Kiehtova cocktail fiktiota ja lähihistoriaa
Hakulinen, joka on monelle sydänhämäläisellekin tuttu metsäneuvojana ja mestarihiihtäjä Veikko Hakulisen poikana, on aiemmin julkaissut jo kaksi romaania ja isästään kertovan muistelmateoksen. Neljä vuotta sitten ilmestyneen Syysjuhannus-romaaninkin tapahtumat sijoittuivat osin Sydän-Hämeeseen.
Uusimman romaanin tapahtumat sijoittuvat ajallisesti Suomen itsenäisyyden alkuvuosista Helsingin olympialaisiin saakka. Juurilleen uskollisesti Hakulinen kuljettaa lukijaa muun muassa Karjalassa Terijoella ja Kronstadtin linnoitussaarella Suomenlahdella.
–Karjalan kannaksen Kivennavalla 1930-luvulla lapsuuttaan elänyt äitini oli käynyt Lintulan alkuperäisessä luostarissa. Pimeinä öinä hänen kotikylässään seurattiin Kronstadtin linnoituksen valonheittäjien keiloja taivaalla ja kuunneltiin linnoituksen tykkien jylinää. Päätin yhdistää linnoituksen ja luostarin tapahtumia romaanin aiheina toisiinsa, Hakulinen valottaa.
Kirjailija on sekoitellut onnistuneesti kuvitteellista tekstiä todellisuudessa tapahtuneisiin asioihin. Hän on pöyhinyt arkistoja perusteellisesti ja nostaa esiin lähihistoriastamme lähestulkoon unohdettuja tapahtumia.
–Se on minulle erityisen kiinnostava historian vaihe, ja kaiken lisäksi hyvin dokumentoitu. Esimerkiksi sodan aikaisten kenttäoikeuksien paperit ovat Kansallisarkistossa, josta sain niitä kaukolainaan Tampereelle kilokaupalla, kiittelee Hakulinen.
Taustatyön määrää kuvaa hänen mukaansa se, että 400-sivuisen kirjan muutamaa virkettä varten voi joutua pöyhimään arkistoja hyvinkin kokonaisen päivän. Osana taustatyötä ja autenttisen tunnelman etsintää toimi myös vierailu Kronstadtissa kirjoitusprosessin aikana.
Luento valottaa teoksen taustoja
Hakulisen tekstissä faktat ovat kohdallaan. Hän kokee olevansa tietyllä tapaa myös kansanvalistajan roolissa.
–Sodanaikaisista kaukopartioista ilmestyy kirjoja joka vuosi. En minä siihen pystyisi mitään uutta tuomaan. Vähemmän kaluttuja aiheita on paljon mielenkiintoisempaa tonkia. Kirjoissani on aina mukana myös vähän pasifistista näkökulmaa, Hakulinen tuumaa.
Taloudellisesti kirjojen kirjoittaminen ei ole ruusuilla tanssimista niillä, jotka eivät yllä Tervon ja Kyrön painosmääriin. Tällä kertaa Hakulinen piti vakityöstään 10 kuukauden palkattoman kirjoitusvapaan.
–Pelkkään kirjoittamiseen en voinut keskittyä, koska toimin samanaikaisesti iäkkään äitini omaishoitajana. Sain kuitenkin peräti kolmelta taholta apurahaa, joka mahdollisti teoksen valmistumisen. Tuki osoitti myös, että minut noteerattiin vakavasti otettavana kirjailijana.
Kuhmalahden kirjastossa Hakulinen lupaa kuulijoilleen tunnin mittaisen kiintoisan paketin taustatietoja kirjastaan runsaan valokuvamateriaalin tukemana. Myös nunnien Kuhmalahden vuosista on luvassa runsaasti materiaalia. Tilaisuudessa on myös mahdollisuus ostaa kirjoja.
Vastaava tapahtuma järjestetään myös Kangasalan Lepokodissa marraskuussa.
