Haimme Kaakkois-Suomesta takapenkillisen lapsenlapsiamme syyslomailemaan kanssamme 19. lokakuuta. Jos mummo kantoi huolta kuravaatteista ja kumikengistä, minulle jäi teknisen valmiuden varmistaminen. Kuudesta kassista ja repusta piti löytymän kännykät, tabletit ja pelikonsolit sekä jokaiseen laitteeseen soveltuvat laturit. Töihin jo lähteneiltä lasten vanhemmilta selvitettiin, onko höllennyksiä loman kunniaksi tehty kolmen vartin päivittäiseen nettipeliaikaan. Näiden härpäkkeiden kiistaton hyöty havaittiin jo aikaisemmilla reissuilla. Kolmen tunnin automatkan aikana takaa ei kertaakaan kysytty, koska ollaan perillä.
Reilut kolme vuosikymmentä sitten tuo kysymys esitettiin ensimmäisen kerran noin varttitunnin matkanteon jälkeen. Ei muuta kuin Rölli-kasettia autoradion pesään tai hauskaa seurapeliä, kuka bongaa vastaantulevista eniten omaa valitsemaansa automerkkiä. Puolen tunnin ajon jälkeen levikkeelle ja uhkaus, että tänne jätetään, jos ei tappelu lopu heti.
Mökille Aitooseen päästiin rauhanomaisessa rinnakkainelossa. Pari tuntia kului Hämeenlinnassa Militaria-museossa, jossa vierailimme ensimmäisinä sen päivän asiakkaina. Eikä siellä muita näkynyt yhtä perhekuntaa lukuun ottamatta. Perillä lapset säntäsivät parvelle ja kas, heti löytyi kesällä kadonnut tabletti. Se lepäsi Nindento-pelikäytössä palvelevan vanhan kuvaputkitelevision päällä. Musta kapine, jota etsittiin erityisen hartaasti edellisen reissun päättyessä. Pengoimme tuolloin ja kerran sen jälkeenkin huushollin kaikki patjat, sängynaluset, kaapit, komerot, taskulampun kanssa terassin aluset sekä muut mahdolliset ja mahdottomat paikat. Minä väitin koko vempeleen jääneen kotiin, mistä sitä ei tietenkään etsinnöistä huolimatta tavattu. Kannattaa tonkiessa nostaa välillä katsetta.
Kolmen alle kymmenvuotiaan puhelimet tahtoivat kadota mystisesti lähes joka päivä. Kuuliaisesti jälkikasvu haki ne esille etenkin aamupäivisin, kun loma-ajaksi maltillisesti lisätty peliaika oli kokonaan käyttämättä. Meille isovanhemmille ei puuskahdeltu. Toisin kuin 1980-luvun alussa syntyneelle äidille. ”Etkö muka ikinä lapsena hävittänyt puhelintasi!” Tähän äiti pystyi vastaamaan naureskellen: ”En todellakaan.”
Meidän jälkeläisemme sentään saivat käyttää lankapuhelinta valvotusti ja sovitusti vaikkapa ilmoittautumalla minulle kotiutumisestaan äärimmäisen pitkään kestäneeltä vajaan kolmen kilometrin koulumatkalta. Itse muistelen, ettei meikäläisellä ollut pentuna minkäänlaista asiaa seinällä sijainneeseen telefooniin.
Syntymäkotikuntani kaltaisilla maalaispaikkakunnilla puhelinnumerot jaettiin sitä mukaa, kun ihmiset aparaatteja kotikäyttöön hankkivat. Yhteys tosin syntyi muutenkin, kun veivattiin kammesta ensin keskukseen ja pyydettiin yhdistämään vaikkapa nimismiehelle. Monessa kirkonkylässä vallesmanni tai kunnanlääkäri sai ykkösen, kartanonherra kakkosen ja niin edelleen. Syntymäkotikunnassani kolmosen sai osuuskaupan johtaja. Isämme aloitettua tuossa toimessa 1948 kolmonen soi siis olohuoneessamme. Automatisoinnin myötä perheemme telefooni totteli numeroa 3003 ja sitten 30003. Vuonna 1976 esimerkiksi Pälkäneelle verkkoryhmän ulkopuolelta soitettaessa piti eteen pyöritellä suuntanumero 936.
Laskutus samoin vaihteli vuosien saatossa. Pirauteltiinko oman verkkoryhmän sisällä halvemmalla vai otettiinko kalliimpi kaukopuhelu. Aikarautaa piti jossakin vaiheessa silmäillä tarkkaan. Kello 17.00. näet kaukopuhelut halpenivat oleellisesti. Appiukkoni ei antanut vaimoni äidin vastata ennen viittä, kun tiesi tyttärensä soittelevan Anttilasta ostetun edistävän seinäkellon ohjeistamana. Armeija-aikana soitin vastapuheluita. Siinä keskus kysyi äidiltä, suostuuko hän maksamaan poikansa yhteydenoton.
Perin toisenlaisena näyttäytyy maailma tältäkin osin. Elisassa tehtiin viisas päätös 2014, kun siellä luovuttiin datan kuukausilaskutuksesta ja siirryttiin kiinteään kuukausimaksuun. Muut seurasivat perässä ja nyt maksetaan sen mukaan, miten vauhtia kaistalla piisaa. Käytettyä aikaa ei rajoiteta. Yleensä puhelut sisältyvät pakettihintaan. Netin kautta pääsee joka tapauksessa puhumaan maksutta, jos vastakappaleelta löytyvät yhteydet.
Helpottavathan nämä kaikki elämää monin tavoin. Kännykkä ilmoittaa ajan, jolloin pitää viimeistään lähteä paarustamaan reppu pykälässä kouluun. Isään ja äitiin saa näkö- sekä puheyhteyden jopa toiselle puolelle maailmaa. Välillä ehkä tarpeettoman helposti. Monia muitakin hyödyllisiä käyttötarkoituksia näkyy löytyvän.
Ukin pitää nöyrtyä sihtaamaan paikallislehtiä kolme kertaa lastenlastensa puhelimia halvemman kännykän rispaantuneelta ruudulta.
