Kaikki loppuu aikanaan ja omalla tavallaan. Jopa Donald Trumpin presidenttiys. Kapinahyökkäys kongressi-istuntoon oli juuri niin kaoottinen piste iin päälle kuin pahimmat pelkomme enteilivät. Nyt kun ikkunat on korjattu, syytteet nostettu ja Joe Biden vannottu virkaan, hiipii mieleen, miksi maa on niin vahvasti jakautunut suht koht järkeviin demokraatteihin ja läpeensä hulluihin, Trumppia kannattaviin republikaaneihin.
Kuvitellaan, että koko Amerikka on yksi perhe – kuvitteellinen Liuksialassa asuva Jenkkisten perhe. Isä-Jenkkisen lapsuudessa viljeltiin maata. Maailman muuttuessa pienviljelyt oli viljelty, ja isä-Jenkkisestä tuli mekaanikko, joka huoltaa maatalousvälineitä ja koneita ympäri Pirkanmaata. Äiti-Jenkkinen on eläkkeelle jäänyt Liuksialan ala-asteen opettaja. Pekka on perheen vanhin, suoraselkäinen ja kohtelias. Hän teki sähkömiehen töitä betonitehtaalla Vatialassa siihen asti, kun rakennuksen kolmas tulipalo vei häneltä työt. Perheen nuorimmat ovat kaksoset Vili ja Vilma. Vilkkaat kaksoset ovat olleet pienestä pitäen erittäin energisiä. Pelkkiä kymppejä tuli todistuksiin, vaikkakin opettajat sekä Pikkolassa että myöhemmin Rellussa puistelivat toistuvasti päätään kaksosten kysymysten ja tempausten kanssa.
Lasten ollessa nuoria Jenkkiset eivät eläneet herroiksi, mutta yhdessä syötiin, joulukirkossa käytiin ja rippi- sekä yo-juhlat pidettiin. Pekka viihtyi Kangasalla, joten hän osti pienen talon Ranta-Koivistosta ja meni naimisiin. Lukion jälkeen Vili taas lähti kauppakorkeaan Helsinkiin ja Vilma Turun yliopistoon. Vilistä tuli insinööri-ekonomi ja keinoäly-ekspertti. Häntä ei juurikaan Kangasalla tavata, paitsi jouluna. Vilja puolestaan toimii Turun Taidemuseon digikuraattorina. Useimmat hänen kavereistaan ovat ruotsinkielisiä.
Vilman poikaystävä on somalialaista alkuperää ja Vilma sättii usein vanhempiaan sen takia, että Liuksialassa joskus käytettiin afrikkalaisia työläisiä hyväksi maksamatta heille kaikkia lomarahoja ja ottamatta sairausvakuutusta. Pekkaa Vili ja Vilma ovat neuvoneet, että ”ei ole ihmekään että sä et saa uutta duunii. Sun pitäis oppii koodaan!” Silloin harvoin, kun rahaa on tarvittu vanhempien tukemiseen, Vili ja Vilma ovat vaatineet, että kulut hoidetaan kolmeen pekkaan. Haha! He myös sanovat, että heidän rahansa kuluvat hyväntekeväisyyteen sekä näiden kaiken maailman Liuksialojen maataloustukijaisiin verojen kautta.
Pekkaa ja isää nämä jutut ovat alkaneet v..uttaa. Luojan kiitos politiikkaan ja mediaan on viime aikoina ilmestynyt säväyttäviä hahmoja taistelemaan tämän rannikkoeliitin jatkuvaa toitotusta vastaan. Uudet ”Sisämaan uutiset” ovat Pekan suosikki. Myös isä ja äiti katsovat niitä. Kun Sisämaan uutisissa kyseenalaistetaan asiantuntijoiden tutkimustuloksia ja ylistetään tervettä maalaisjärkeä, Vili ja Vilma saavat yleensä täyden hepulin. Pekkaa ja isää tämä huvittaa suuresti, ja he ovat ottaneet näiden hepulien provosoinnin niin tavaksi, että he ovat alkaneet huomaamattaan uskoa melkein kaiken mitä ”heidän” uutisissaan kerrotaan. Tästä ilmiöstä Vili ja Vilma saavat vielä suuremman hepulin. Kun Pekka lopulta väitti että ”eduskuntavaalien äänet laskettu yhtä tarkkaan kuin lehmän pierujen ilmastovaikutukset”, Vili yritti antaa Pekalle turpiin. Menestyksettä. Kierre on jatkunut siihen malliin, että ensi vuonna Jenkkisten perhejoulu on päätetty äidin toimesta peruuttaa.
Asuessani USA:ssa kaksi viime vuosikymmentä ovat kiristäneet yhtä suurta perhettä enemmän ja enemmän. Kuten Vili ja Vilma, tein itse kovasti töitä lunastaakseni paikan Amerikan eksperttieliitissä, jossa hyvistä yliopistoista valmistuneet tiettyyn alaan hyvin perehtyneet ihmiset käytännössä johtavat maata ja nauttivat yleistä kunnioitusta. Nämä ekspertit ovat saavuttaneet paljon, mutta niin vahvasti erikoistuen, että niin sanottu käytännön terve järki usein jää taka-alalle.
Vasta Trumpin presidenttiyden aikana kaltaisteni rannikkoeksperttien on ollut pakko huomata, kuinka syvästi sisämaan kansa paheksuu ja halveksii tätä ajatusmaailmaa. Tässä tilanteessa on helpompi katsoa omaan Facebook-feediinsä kuin peiliin. Ekspertit toki ajoivat teknologiaa ja teollisuuden aloja eteenpäin räjähdysmäisesti usean vuosikymmenen ja rikastuivat sillä ruhtinaallisesti. Sisämaan kansa jäi vaalimaan perinteitä ja rakenteita, jotka olivat alun perin mahdollistaneet – ainakin sisämaan mielikuvituksessa – eksperttien esiinnousun.
Sen sijaan että ekspertit kiittäisivät heitä tästä, he pilkkaavat sisämaata, ja sisämaa näkee merkit epäkunnioituksesta monella taholla. Näitä ovat muun muassa perhearvojen mollaaminen, kehitysapu Afrikkaan ja teollisuuden ulkoistaminen Aasiaan. Kaikesta ivasta satuttavin on viesti siitä, että rannikkoeliitti välittää enemmän ”ulkolaisista” – kuten siirtolaisista, pakolaisista ja mukamas apua tarvitsevista ei-valkoisista – kuin omista, oikeasti hätää kärsivistä heimolaisistaan sisämaassa. Niinpä eksperttien tietotaito ja sisämaan epäkunnioitus heitä kohtaan kietoutuvat vuosikymmenien saatossa yhteen. Mitä enemmän olet asiantuntija vaikkapa koronaviruksen tai ilmastonmuutoksen suhteen, sitä vähemmän sinuun luotetaan sisämaassa.
Näissä raameissa sosiaalinen media sekä kaikukammioiset uutiskanavat kuten Fox News (oikealla) ja MSNBC (vasemmalla) ovat luoneet sekä rahasammon itselleen että edelleen-polarisoivan huumeen Amerikan kansalle. Donald Trumpin kaltainen poliitikko voi häikäilemättä haistatella paskat asiantuntemukselle ilman sen suurempia kuohuntoja kannattajakuntansa parissa. Puolet kansasta näkee tämän voittona terveen järjen puolesta, kun taas toinen puolisko hirnuu tyrmistyneenä tieteen periaatteiden häpäisystä. Kummallakin puolella on oma lehmänsä ojassa. Sisämaa yrittää tasoittaa peliä ja kostaa koettua nöyryytystä, ja eksperttieliitti yrittää puolestaan pitää yllä omaa mukavaa asemaansa sekä omia illuusioitaan siitä, kuinka he eivät ole tehneet mitään väärin.
Trumpin valtakausi ei aloittanut tätä kierrettä. Hänen häpeällinen päätöksensä – tai sankarillinen (riippuen etäisyydestäsi mereen) – ei sitä myöskään lopeta. Anteeksipyynnöt ja annot, vaikka niitä joskus ilmaistaisiinkin, eivät auta sen enempää. Asiat paranevat vasta, kun eksperttien aikakausi saa päätöksensä, ja jokin uusi poliittinen rakenne perii Amerikan. Tämän uuden rakenteen päälle republikaaninen ja demokraattinen puolue molemmat sitten piirtävät omat rajansa ja värinsä. Vasta silloin – uusien liittolaisuuksien ja puoluerajojen vallitessa – voimme olettaa, että rauhallisuus ja kanssaihmisten kunnioitus hiipii pikkuhiljaa takaisin mantereelle, jossa ei vuosiin ole nautittu perhejuhlaa yhdessä.
Mikko Ollila
Ekspertti
Lue aiemmat kolumnisarjan osat:
