Nyt ei riitä edes se, että ulkoiset olot ovat vaikeat: koronauhka päällä ja elämä kovin rajoitettua. Kun on vielä näitä henkilökohtaisia riesoja. Saattaa olla monilla muillakin yli kasikymppisillä. Kun on tullut katsotuksi telkkarista uuden Ivalo-sarjan Lapin lumoa, hirvittää oma huonokuuloisuus. Ei aina tahdo saada selvää repliikeistä edes sen vertaa, että pysyisi juonessa mukana. Onneksi iso osa puheesta on englantia, joten suomennettu tekstitys auttaa.
Pitäisi kai hankkia jokin sellainen kuulolaite. Näön kanssa on sama. Pitäisi mennä silmälääkäriin. Saisi ehkä uudet lasit. Tai joutuisi kaihileikkaukseen. Nämä ovat varmaan monen ikätoverin ongelmia, jotka pitäisi kai hoitaa pois. Vaan tällaisena tautiaikana siirtää ja siirtää noita etäämmälle tehtäviä hoitomatkoja. Katsotaan nyt, kuinka vikkelästi täällä Sydän-Hämeessä rokotus edistyy. Sitten uskallamme taas entiseen tapaan reissailla hankkimaan kauempaakin hoitoja ja palveluita.
Toisaalta epäilee, ettei vika ole täysin omassa heikentymisessä. Ainakaan tuon kuulon suhteen. Olisiko nykyään näyttelijöitten puheen selvyydessäkin jotakin parantamista? Onko puhetekniikan opetusta enää teatterikoulutuksessa? Ehkä monissa muissa ammattiopetuksissa ilmaisun selkeys ja kuuluvuus ovat yhä kohdallaan, koska ei radion ja television asiaohjelmien kanssa ole kuulovaikeuksia. Ilahduttaa esimerkiksi pappien puhetaito. Kun tässä 7.2. katseli piispanvihkiäisiä, niin kyllä Mari Leppäsen joka sana kuului selvästi, vaikka hän puhui ihan pehmeän naisellisesti.
Noista Turun piispajuhlista vielä: Ei ollut kovin paljon kirkkokansaa paikalla korona-aikaan. Valtavan suuri Turun tuomiokirkko kumisi tyhjyyttään. Maskinaamaista osallistujajoukkoa oli pari–kolmekymmentä henkeä. Ei ollut paljon silmäätekeviä paikalla. No yksi ministeri. Taisivat tiedotusvälineetkin olla pääosin poissa. Mutta mielenkiintoisia olivat puheissa käsitellyt aiheet mm. tuon kirkon yhdeksänsadan vuoden ikä, Musta surma jne. Kauniisti puhui tuo tyttömäisen näköinen piispa myös lähimmäisenrakkaudesta korona-aikaan.
Että on paljon lähimmäisiä, joille kukaan ei puhu eikä kukaan kosketa. Täällä Sydän-Hämeessä ollaan onneksi niin tuttuja keskenään, että on kohtuullisen helppoa saada juttukavereita heti, kun lähtee ovesta ulos. No jaa, on kokemusta vain Pälkäneen kaltaisesta maalaiskunnasta. Kangasalan kaupungissa saattaa olla erilaista. Toisaalta ei ehkä sentään Sahalahdella ja Kuhmalahdella.
On ilo katsella, kun lapset laskettelevat tänä talvena joka pihaan syntyneessä monimetrisessä lumimäessä. Muukin talviurheilu kukoistaa, välinemyynti on kuulemma kasvanut kovasti. Toivottavasti Sappeessa on vilkasta vipellystä. Täytyisikö mummonkin kaivella varastosta vanhat sukset? Sujuisikohan hiihto nyt, kun edelliset laturetkeilyt tapahtuivat joskus 1980-luvulla?
Mymmeli
