Suomen terveydenhuollon historia on pitkä ja värikäs. Lääkäripäivystysten osalta kulta-aikaa elettiin 1960–80-luvuilla, jolloin terveyskeskusten tarjoama ensiapu oli itsestäänselvyys. Kuntalaiset saivat vuorokauden ajasta ja viikonpäivästä riippumatta lähipalveluna laadukasta hoitoa äkillisiin vaivoihinsa, ja vain vaativimmilla tapauksilla kuormitettiin keskussairaalatasoa. Lääkärit pysyivät viroissaan yleensä pitkään – ehkä silloisten hyvien etuuksien ja nykyistä leppoisamman työilmapiirin vuoksi. He kuuluivat kyläkuntien arvostettuun vakikalustoon, mikä mahdollisti myös pitkät ja kestävät suhteet potilaisiin. Kanssakäyminen oli mutkatonta, kun tautihistoria oli oman tutun lääkärin tiedossa. Toimiva järjestelmämme herätti ihailua ja kunnioitusta myös ulkomailla.
Sitten tulivat murrosvuodet; päivystyksiä alettiin keskittää suurempiin kokonaisuuksiin, ja kiireinen lääkäriapu siirtyi kuin varkain yhä kauemmaksi. Hyvään palveluun tottuneet kansalaiset seurasivat muutosta ihmeissään. Vähitellen ajauduttiin keskelle euroissakin määrättömän kalliiksi tullutta soteuudistusfarssia. 2010-luvulla alkoi myös erilaisilla nimikkeillä kikkailu. Päivystys-sanan käyttö oli yhtäkkiä pannassa, ellei käytössä samaan aikaan ollut laboratorio- ja kuvantamispalveluita.
Kangasala alistui määräykseen tasan seitsemän vuotta sitten lakkauttaen oman viikonloppupäivystyksensä. Tehtiin harmillinen virhe. Se on saattanut kuntalaisemme huomattavan eriarvoiseen asemaan niihin kehyskuntiin nähden, jotka jatkoivat ko. toimintaa entiseen malliin muuttaen vain päivystysnimikkeen kiirehoidoksi tai ensihoidoksi. Tämä epäkohta sekä terveydenhuoltomme muiltakin osin valitettavan usein saama negatiivinen julkisuus eivät imartele kehittyvää Kangasalaa, jota muutoin tänä päivänä pidetään varsin houkuttelevana asuinkuntana. Myös kaupunkistrategiamme kauniit lupaukset muun muassa erinomaisista palveluista, hyvinvoinnin tukemisesta ja asukkaiden kuuntelemisesta herättävät sote-palvelualueen kohdalla lähinnä ihmetystä. Korulauseiden sijaan kaipaamme tekoja.
Sote-uudistuksen toteutuminen näyttää yhä erittäin epävarmalta. Katsomme, että nyt on korkea aika varmistaa kangasalalaisten oma kiirehoito. Jos meillä ei sitä uudistuksen (ehkä) voimaan tullessa ole, sitä tuskin tullaan meille hyvinvointialueen taholta tarjoamaan. Tulevaisuus on kysymysmerkki, ja suurin kärsijä on tavallinen ihminen, jonka elämästä jo nyt on kulunut liian suuri siivu yhden tärkeän perusoikeuden korjaantumisen odotteluun. Olemme 12.4. allekirjoittaneet valtuustoaloitteen, jossa kaupunkilaisten perusturvallisuuteen ja kaupunkistrategiaamme vedoten esitämme muun muassa, että kiirehoitoaikoja laajennetaan koskemaan perjantai-iltaa sekä viikonloppuja ja että oman kiirevastaanottomme ollessa suljettuna potilaalle annetaan mahdollisuus valita Acutan tai Valkeakosken päivystyksen välillä.
Heini Kivimäki-Hietanen ja Mauri Jussila
sekä Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja Keskustan valtuustoryhmät
Kommentointi on suljettu.