Tämä juttu on hieman poikkeuksellinen. Toisinaan toimittaja – tai vähintäänkin haastateltava – tietää asiasta enemmän kuin lukijalle tekstissä kerrotaan. Tällä kertaa lukija voi melkein jo tietää sen, mitä kirjoittaja ja Juha Pirinen voivat vain arvailla. Tätä kirjoitettaessa suomalaisen urheilu- ja palloilukansan monikymmenvuotinen unelma – jalkapallomaajoukkueen marssiminen kentälle arvokisaottelussa – on vain joidenkin päivien päässä, mutta Pirinen ei vielä tiedä, onko hän historiallisessa hetkessä mukana. Suomen kisajoukkue julkistetaan kesäkuun alussa, myöhään tiistai-iltana 1. kesäkuuta.
– Toivon mukaan olen kisaryhmässä mukana, kyseessä on kuitenkin ultimaattinen unelma ja takana on ihan mahtava matka, Pirinen tuumaa.
Hänen mukaansa lähtökohta on Suomen eteneminen jatkoon alkulohkosta.
– Pelit ovat menneet hyvin ja meillä on hyvä joukkuehenki, olemme myös saaneet tulosta. Haluamme näyttää, miksi kisapaikka on ansaittu emmekä vain mennä kisoihin pelaamaan. Niin pitkään tämän eteen on tehty hommia.
Kovimmiksi ennakkosuosikeiksi Pirinen listaa Ranskan, Belgian, Saksan ja Englannin.
– Futisvoitto ei mene samaan maahan kuin viisuvoitto, joten Italian voi laskea tuosta joukosta ulos. Jos finaaliin menemme, aika monta kovaa maata on kaadettavissa, Pirinen virnistää.
Pälkäneelle tai EM-kisoihin
EM-joukkueseen valinta tietäisi Piriselle myöhästymistä seuran harjoituskauden alusta – mutta ennen kaikkea perinteisen pälkäneläisen mökkikesän väliin jäämistä. Valkeakoskelta lähtöisin oleva jalkapalloilija on viettänyt kesänsä Pälkäneellä, Pälkäneveden Jouttesselän maisemissa jo 1990-luvulta lähtien.
– Olen viihtynyt siellä pienestä pitäen, ja siellä oleminen on ollut iso juttu mielelle ja tärkeä vastapaino jalkapallolle. Kun ikää on tullut lisää, niin arvostaa vielä enemmän sitä, kun voi heittää ihan vapaalle ja saa tehdä mitä huvittaa.
Piristä hieman huvittaakin se kontrasti, joka on hänen kahden vaihtoehtoisen kesänviettotapansa välillä tulevana kesänä: jalkapallon EM-kisoissa tai mökillä Pälkäneellä.
– Niin… lähteekö vaikka yksin kalaan järvelle, laittaa saunaa päälle ja ottaa kesäoluen – vai pelaako Euroopan parhaita vastaan ja yrittää jatkopeleihin jonkinmoisten paineiden kanssa. Ehkä tässä kohtaa kuitenkin tietää, että sitä mökkeilyä voisi vielä tulevaisuudessa kuitenkin harrastaa useamminkin, hän pyörittelee.
Huuhkajien Zlatan?
Pirinen on kuulunut maajoukkueen vakiokalustoon jo joitakin vuosia. Ensimmäinen – ja varsin persoonallinen – kosketus maajoukkuekuvioihin tuli vuodenvaihteessa 2015–16. Hyvin menneen kauden jälkeen Pirinen oli lähdössä joulun jälkeen kahden viikon lomalle Dubaihin tyttöystävänsä kanssa, mutta ennen joulua puhelin soi.
– Minut oli valittu maajoukkueen mukaan Abu Dhabiin, jossa piti pelata Ruotsia ja Islantia vastaan. Siinä rupesi jo vähän hikeä pukkaamaan ja oli pakko kysyä, olisiko mahdollista tyttöystävän tulla Dubaista viikon jälkeen mukanani Abu Dhabiin, ettei hänen tarvitsisi jäädä sinne yksin jälkimmäiseksi lomaviikoksi… Siitä sai sitten kuulla kaikenlaisia Zlatan Ibrahimovic -vertauksia, kun ottaa tyttöystävänsä mukaan ensimmäiselle maajoukkuekomennukselle.
Maajoukkueen mukana kannatti kuitenkin käydä näyttäytymässä. Samalla reissulla Pirinen pelasi ensimmäistä kertaa Suomen paidassa, ja vuotta myöhemmin Huuhkajista alkoi löytyä paikka säännöllisesti. Pirinen laskeskelee, että neljän vuoden aikana vain muutama maajoukkueen pelireissu on jäänyt häneltä väliin.
– Uran hienoin peli on ollut ottelu Liechtensteinia vastaan, kun pääsin pelaamaan 90 minuuttia pelissä, joka varmisti kisapaikan. Tuollaiset ovat tosi kivoja juttuja, ainutkertaisia kokemuksia, joita on hienoa muistella, oli sitten pelaaja, valmentaja, yhteistyökumppani tai fani. Kyllä se urheilu myös antaa vaikka ottaakin.
Koronaurheilua
Urheilu on tällä kaudella antanut Piriselle jo yhden unelman toteutumisen. Pelipaikka Slovakiasta oli melko lailla sitä, mitä hän oli toivonutkin pelattuaan edelliskauden Norjassa.
– Kun sen Norjan oli jo nähnyt, ei esimerkiksi Ruotsiin ollut niin suurta hinkua lähteä. Keski-Euroopassa pelaaminen on kuitenkin yhdenlainen unelma ollut, joten kun nykyinen joukkue etsi juuri vasenta pakkia ja osuin pelityyliltäni siihen mitä haettiin, minulla kävi oikeastaan hyvä tuuri.
Pelipaikan löytäminen viime kesänä ei ollut itsestäänselvyys, kun koronatilanteen aiheuttamien talousvaikutusten vuoksi moni seura pikemminkin hääti kuin haali pelaajia. Norjassakin Pirinen ehti olla lomautettuna kaksi kuukautta, ja kauden aloitus venyi pitkälle kesään.
Slovakiassa tilanne oli alkuun toinen.
– Keväällä kaikki oli ollut kiinni, mutta kesällä tuntui ettei koronaa ole enää ollenkaan.
Syksyllä tilanne muuttui. Trencinin joukkueessakin todettiin koronatartunta
– Sen jälkeen treeneissä ei enää käytetty pukukoppia, vaan mentiin aina kotiin suihkuun ja pestiin itse kotona kaikki pyykit. Siinä tuli ihan junnuajat mieleen, Pirinen hymähtää.
Sittemmin kaikille maassa on määrätty pakolliseksi viikoittainen antigeenitesti, ja Pirinenkin on käynyt testeissä säännöllisesti.
– Isossa kuvassa on tärkeää, että on kuitenkin pystytty pelaamaan ja ihmiset ovat voineet seurata urheilua televisiosta, vaikka eivät ole katsomoon päässeetkään. Itselle tilanne on korostanut sitä, miten paljon jalkapallo merkitsee ihmisille ympäri maailmaa ja kuinka vahva asema jalkapallolla on yhteiskunnissa.
Trencinin kausi päättyi 0–2-tappioon Zlate Moravcea vastaan. Samalla joukkueelta karkasi paikka ensi kauden eurokentille. Kesäpälkäneläisellä eurokentät saattavat olla edessä jo kesäkuussa.
