Nostan jatkona edelliseen kirjoitukseeni pari käsittelemättä jättämistäni näkökulmista esille. Ensinnäkin kunnasta syntyvä kokonaismielikuva on monen tekijän summa. Yksi hahmottaa käsityksensä keskustasta syntyvällä mielikuvalla, toinen hakee laajempaa kokonaiskäsitystä. Monelle mielikuva syntyy käynnistä kylissä ja havainnoista tienvarsilla. Mielikuvaa auttaa huolehtiminen siitä, miltä näyttää.
Vaikka luonnon puolesta Pälkäne tuottaa positiivisia mielikuvia, rakennetuissa alueissa näyttäisi olevan korjaamista vähän kaikkialla. Tiestö on oma lukunsa. Teiden huono kunto haittaa Onkkaalan ja Luopioisten keskustojen ohella kulkijaa varsinkin pienemmillä sisääntuloteillä. Ikäviä esimerkkejä ovat tiepäällysteet Hauhon Sappeesta Kuohijoelle, Auttoisilta kohti kunnan rajaa ja Kasiniemestä Ämmätsään. ELY:jen ja tienhoitajien suuntaan riittää tekemistä.
Ehkä vielä suurempi merkitys on näkyvissä olevilla rakennuksilla ja alueiden siisteydellä. Maisemakuvaa haittaavat romahtaneet tai heikossa kunnossa olevat rakennukset yhtä hyvin Onkkaalan keskustassa kuin sivukylissä. Katse kohdistuu rakennusten omistajiin, sillä rakennuslupaan on leivottu sisään velvollisuus pitää kohde kunnossa. Rakennusvalvonta onkin alkanut kiinnittää ihan asiallisesti huomiota sekä vaarallisiksi luokiteltaviin että maisemaa pilaaviin röttelöihin.
Rakennusten kunnon merkitystä mielikuville voi konkretisoida näkyvin esimerkein. Kunnallakin on oma kortensa keossa – Luopioisten Seuratalo heikkoine maalipintoineen pilaa selkeästi kuvaa kirkonkylästä. Jo maalauskin auttaisi. Positiivisia maisemaa parantaneita esimerkkejä rakennusten purkamisen tai romujen hävittämisen vaikutuksista löytyy vaikkapa Kyynäröltä. Siellä kiitoksen ansaitsevat toimistaan tien vierestä puretun Lahdentaustan talon omistajat ja Luopioisten Linjan bussiromujen hävittäjät.
Puutikkalasta syntyy koulunmäen hienosti maalattujen rakennusten ja VPK:n mäeltä alkavan harju-järvi-kokonaisuuden ansiosta oikein hyvä kuva, joka pilaantuu siinä välissä olevien röttelöiden ja romujen seurauksena. Muutoin Puutikkala kertoo likimain perinnevärein maalattujen kaksi- tai kolmiväristen talojen sopivuudesta suomalaiseen kyläkeskustaan, varsinkin kumpuilevassa maisemassa. Hyvään kokonaiskuvaan voi myös päätyä, kun joukko lähekkäisiä taloja on samantapaisessa värityksessä. Sen puolesta puhuvat Rautajärven valtaosaltaan kellertävät sävyt. Pääasia toki on, että maalipinnat ovat kunnossa, ellei kysymys ole historiallisesti merkittävästä maalaamattomasta kokonaisuudesta.
Mielikuva maisemasta, palveluista ja paikan aktiivisesta ilmapiiristä palvelee kuntastrategian tavoitetta asukasmäärän kasvattamista. Tuskin on sattumaa, että Luopioisten (+38), Laitikkalan (+6) ja Iltasmäen (+8) postinumeroalueiden väkiluku tilinpäätöstietojen mukaan kasvoi viime vuonna. Muutos kertoo merkittävästä muuttovoitosta, kun kantaväestöä kuitenkin siirtyi lopullisesti keskuudestamme ja osa nuorista muutti opiskelupaikoilleen.
Edellä kuvattu kokonaismielikuva sekä asukkaiden sekä riskiä ottavien yrittäjien aktiivinen ”pöhinä” ovat varmaankin mukana vaikuttamassa. Toki koronalla ja valokuidulla on voinut nyt olla merkitystä. Pääpostinumeroalueenkin asukaskehitys (-19) saanee tänä vuonna ”boostia” Tommolan alueen kysynnän seurauksena. Uutta pöhinää kuitenkin kaivattaisiin, jotta mittavat investoinnit saataisiin tuottamaan.
Pertti Salminen
Kyynärö
