Lapsena, nuorena ja pitkälle aikuisuuteen asti jokainen kesä oli jalkapallokesä. Treenit, turnaukset ja pelimatkat täyttivät kalenterin. Oman aktiivipeliuran loputtua tuli valmennettuakin. Kun omat lapset kasvoivat, heitä oli luonteva viedä kokeilemaan jalkapalloa. Kukaan kolmesta lapsesta ei kuitenkaan syttynyt lajiin, eikä jalkapallo ole viime vuosina näkynyt perheemme jokapäiväisessä elämässä juuri mitenkään. Maaottelut ja arvokisat on toki katsottu, sekä naisten että miesten, ja Tampereen pääsarjajoukkueiden pärjäämistä on seurattu säännöllisesti.
Lauantaina 12. kesäkuuta olo oli kuitenkin ihmeellisen levoton koko päivän ajan. Tunteet tuntuivat olevan pinnassa ja tajusin sen johtuvan siitä, että pian Suomi pelaisi ensimmäisen arvokisaottelunsa jalkapallossa. Liittyisimme muiden Euroopan maiden rinnalle, emme olisi enää sivustakatsojia. Kun Maamme-laulu soi Tanska–Suomi-ottelun alussa Kööpenhaminan Parkenilla, silmät kostuivat väkisin. Sukupolvien unelma oli omalla kohdallani suurempi kuin olin edes ymmärtänyt. Oli mahtavaa nähdä pieni Suomi Euroopan isojen jalkapallomaiden rinnalla.
EM-kisat ovat olleet koronapandemian keskellä samalla myös häivähdys normaalista. Miten hienoa onkaan ollut katsoa pelejä televisiosta, kun katsomossa on yleisöä ja televisioon välittyy heidän reaktionsa. Totta puhuen yleisöä on katsomoissa jopa enemmän kuin olin odottanut. Yleisömäärän seuraaminen on ristiriitaista: siitä nauttii, mutta samalla mieleen hiipii pelko koronan leviämisestä stadioneilla ja kisapaikkakuntien ravintoloissa ja baareissa.
Suomestakin on otteluja lähtenyt seuraamaan tuhansia jalkapallofaneja, ja heidän haastatteluistaan on saanut lukea, kuinka koronatestitikkua työnnetään nenään tai nieluun suurin piirtein joka välissä. On hyvä, että terveysturvallisuudesta yritetään huolehtia – kukaan tuskin haluaa, että kotimaahan leviää tartuntaketjuja kisareissujen tuliaisina.
Suomen fanit näyttivät suuruutensa Suomen EM-avauspelin dramaattisilla hetkillä, kun Tanskan Christian Eriksen sai sydänpysähdyksen kesken ottelun. Elvytystoimien ollessa käynnissä stadion hiljeni täysin. Pitkien minuuttien jälkeen Eriksen kuljetettiin sairaalaan ja lopulta kenttäkuulutus kertoi, että hänen tilansa on vakaa ja hän on hereillä. Siinä vaiheessa suomalaiskatsomo alkoi huutaa yhdessä Christian, johon tanskalaiset vastasivat Eriksen. Kerta toisensa jälkeen. Uskon ja luotan siihen, että näin fiksut fanit osaavat toimia vastuullisesti myös kisamatkalta kotiin palattuaan. Toivottavasti en ole väärässä.
