Anekauppaako?

11.07.2021 11:00

Katolilaisuudessa ane on todistus siitä, että on lahjoittanut kirkolle rahaa hyviin tarkoituksiin. Tällaisella lahjoituksella katuva saa vapautuksen jo tehtyjen syntien ajallisesta rangaistuksesta. Aneen voi ostaa maksimissaan kerran päivässä, mutta pitäähän se kiirettä, että isoja syntejä ehtii tehdä tuon tiheänpään, ajatus ja kieli toki taipuvat pahaan nopeamminkin.

Maallisella rintamalla aiheuttamiensa kasvihuonepäästöjen vaikutukset voi hyvittää päästökompensaatiolla, eli rahalla, jolla kustannetaan päästöjä vähentäviä toimenpiteitä.  Näiden ehdoissa ei puhuta katumuksesta, mutta muita suosituksia toki on, kuten pysyvyys, läpinäkyvyys ja niin edelleen. Mainitaan jossain ihan sekin, että kompensaatiohankkeen ei tulisi aiheuttaa lisääntyviä päästöjä tai hiilinielun vähenemistä muualla.

Aikaa, vaivaa ja miettimistä ilmastosyntien hyvityksessä helpottaa se, että nämä asiat voi kätevästi ulkoistaa yrityksille, jotka tarjoavat kyseisiä palveluita. Verkkokaupasta voi valita erilaisia tuotteita kotimaasta tai muualta. Vaihtoehtojen kuvauksissa kerrotaan tuotteiden suhteesta erilaisten päästölähteiden keskimääräisiin haittoihin. Ohimennen toki mainitaan myös, että ensin pitäisi mahdollisuuksien mukaan vähentää omia päästöjä. Vastineeksi rahalle saa myös todistuksen tai muun sertifikaatin, jolla voi kiillottaa kilpeään ja kuuluttaa vastuullisuuttaan. Hyvä lisä markkinointiin siis.

Luku sinänsä on suuren luokan päästökauppa, Euroopan Unionin tasolla toimivat pörssit, joissa käydään kauppaa päästöoikeuksilla. Niistä ei tässä nyt enempää. Asiaa käsittelevällä Työ- ja elinkeinoministeriön sivulla ajatteluni kylläkin tökkäsi pahasti lauseeseen, jossa sanottiin, että on edullisempaa hankkia markkinoilta päästöoikeuksia, jos ne ovat halvempia kuin omassa toiminnassa tehtävä vähentäminen.

Entäpä kun annat rahaa ilmastokompensaatioon, mihin se oikeasti menee. Jotain valvontaa on, mutta minkä verran? Joissain tapauksissa jäljet pankkitililtäsi ”puuntaimeen” ovat lyhyet ja selvät, joissain taas eivät. Toisaalta pieneltä puuntaimelta vie kymmeniä vuosia saavuttaa potentiaalinsa hiilen sitojana. Elleivät sitten hirvet tai vuohet syö sitä saman tien.

Toisaalta, jos hanke on merten takana, vaanivat matkalla pennosiamme monet vaarat, joista tarinoita kehitysyhteistyössä olleilla on lukemattomia. Tuttavani oli ollut projektissa, jossa istutettiin massiiviset määrät mangopuita pienyrittäjille elinkeinoksi. Suuryritys vastasi tähän polkemalla paikalliset hinnat, niin että köyhille ei jäänyt mitään mahdollisuuksia pärjätä tuotteillaan, puut kaadettiin muihin tarpeisiin. Paikalliset olosuhteet pitää tuntea ja väliportaat valvoa, että saadaan toivottuja tuloksia.

En kaikella tällä tarkoita, että kompensointi olisi automaattisesti huono asia. Toivon vain, että olisimme kriittisiä ja ottaisimme selvää, mikä toimiemme vaikutus oikeasti on. Ja ennen kaikkea, varsinaista ongelmaa pitää hoitaa, ei vain laittaa laastaria sen päälle. Tehdään konkreettisia tekoja päästöjen vähentämiseksi ei vain kompensoimiseksi. Eikä ilmastotekoja aina tarvitse taksoittaa, kaiken sellaisen pitäisi olla ensisijaista niin että teemme niitä joka tapauksessa. Vaikkapa puiden istuttaminen on pieni vaiva, jonka jokainen voi tehdä ja kaiken lisäksi se on ihan hauskaa.

Kirjoittaja on Luopioisista maailmalle lähtenyt ja Sappeeseen palannut psykologi ja työelämän moniottelija, jolla on koti myös Marokossa.