Jälleennäkemisen riemua Suttisen tilalla runon ja suven päivänä

Runon ja suven päivää vietettiin Suttisen tilalla kuudennen kertaa. Kuva: Tiina Kokkola.

Runon ja suven päivää vietettiin jälleen 6. heinäkuuta Suttisen marjatilalla, jo kuudennen kerran. Päivään osallistujia oli 13. Jälleennäkemisen ilo oli ylimmillään Valkeakoski-opiston Pälkäneen osaston luovan kirjoittamisen kurssin jäsenten kesken, kun koronavuoden aiheuttaman etätyöskentelyn jälkeen tavattiin. Herkullisen kahvittelun ja kuulumisten vaihdon jälkeen pidettiin hiljainen hetki perustajajäsenen, tilan edesmenneen vanhan isännän Kalle Laakson muistolle ja kuultiin Annu Leppäsen kirjoittama muistokirjoitus.

Päivän aiheesta ’Eino Leino ja naiset’ piti Anneli Kivelä ansiokkaan esityksen, jossa hän kertoi suomalaisen kirjailijan, lehtimiehen ja kriitikon monipuolisesta tuotannosta ja naisista hänen elämässään. Äidillä Anna Emilialla oli suuri vaikutus olihan Leino ”äidin poika”. Freya Schultz oli Leinon nuoruuden rakastettu ja puoliso, jolle Leino kirjoitti tunnetun runonsa Nocturne. Avioliiton päätyttyä Leino tunnetaan boheemisesta elämästään, jolloin hän myös tutustui L. Onervaan, jonka hän koki hengenheimolaisekseen. Tämä suhde jatkui Leinon kuolemaan saakka.

1910-luvulla Leinon boheemius ja alkoholinkäyttö ylittivät usein sopivaisuuden rajatkin. Hän avioitui Robert Cajanuksen tyttären Ainon kanssa, jonka jätti jo vuoden yhdessä olon jälkeen. Ihastuminen Aino Kallakseen, virolaisen diplomaatin puolisoon, herätti aikanaan pahennusta. Molemminpuolinen ihailu synnytti runoelman ’Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja’, jonka Leino lahjoitti rakastetulleen. Kolmannen kerran Leino avioitui pankkivirkailija Hanna Laitisen kanssa, mikä päättyi melkein välittömästi.

Vuokko Sivuranta

 

Kun minä menin

Kun minä menin kohti auringonlaskua,

otin mukaani Nerudan, Kilven ja muutaman muun.

Meri tuli lähemmäs kulkiessani.

Maa jäi taakse.

 

Kun minä menin kohti viimeisiä kuunkiertoja,

pidin kiinni Nerudasta, Kilvestä ja muutamasta muusta.

 

Ajattelin, kun on vielä runot, on metsä, järvi,

on muisto ja muisti.

 

Kun minä menen,

yksin, ihan yksin,

ei ole Nerudaa, Kilpeä eikä muita.

Mustarastas laulaa.

 

Annu Leppänen 6.7.2021, Kalle Laakson muistolle
Suttisen marjatila, Runon ja suven, Eino Leinon -päivän iltana.