Enni Niemi kouluttaa koiria vesipelastajiksi – vettä kaihtavastakin koirasta voi tulla uimari

Enni Niemen yksivuotias husky Nöö on harjoitellut veneessä istumista, mutta uiminen ei ainakaan vielä luonnistu. Japaninpystykorva Vattu on jo 11-vuotias.

Kukkian Haukut ry:n jäsenet harjoittelevat kesällä ja alkusyksystä joka toinen viikko vesipelastusta (vepe) koirien kanssa. Vepe on alun perin landseereille ja newfoundlandinkoirille kehitetty koemuoto, jonka tarkoituksena on ylläpitää rotujen pelastusvaistoa ja uintitaitoa. Nykyään vesipelastusta harjoitellaan harrastuksena myös muun rotuisten koirien kanssa. Koiran kuntoa ja taitoja voidaan testata vesipelastuskokeella. Kokeen osioihin kuuluu muun muassa veneen vetäminen sekä hukkuvan pelastaminen, jotka vaativat koiralta riittävästi voimaa.

– Enemmän tämä on isojen rotujen harrastus. Jos on pieni ja pippurinen, sitten voi harrastaa, sanoo Enni Niemi, joka toimii Kukkian Haukuissa rahastonhoitajana sekä kouluttaa tottelevaisuuskoulutusta ja vesipelastusta.

Harjoituksia vedessä

Vesipelastuksessa harjoitellaan erilaisia tehtäviä, joissa uimataito on keskeinen. Yhdessä koira ui veneelle, ja vetää sen lelusta tai narusta rannalle. Toisessa ihminen esittää hukkuvaa, ja koira kiskoo henkilön rannalle kädessä olevasta lelusta tai esineestä. Kukkian Haukuista kukaan ei ole vielä käynyt vesipelastuskokeessa, sillä moni tarvitsee vielä harjoitusta tehtävässä, jossa koiran pitää viedä lelu rannalta veneeseen.

– Muut tulevat luonnostaan, kun lelu toimii houkuttimena. Se, kun pitää viedä toiselle, on haastavampi.

Lajin harrastaminen kannattaa Niemen mielestä ensinnäkin siksi, että uinti on hyvä liikuntamuoto koiralle. Kaikki mieleinen tekeminen ja aktiivisuus myös kasvattaa koiran itseluottamusta. Lisäksi hän huomauttaa, että se aika, mikä käytetään yhdessä tekemiseen, voi olla pois vaikkapa riehumisesta tai tavaroiden tuhoamisesta.

Uimiseen voi kannustaa

Niemi löysi lajin osittain yhdistyksen kautta, kun jäsenillä oli kiinnostusta päästä kokeilemaan lajia. Hän oli myös nähnyt kuvia vesipelastuksesta, ja kuullut siitä kavereidensa kautta. Niemen nyt jo edesmenneestä belgianpaimenkoira Amokista tuli uimari, vaikka se ei aluksi voinut sietää märkää maata, eikä käynyt edes juomassa järvestä. Koira rohkaistui pikku hiljaa, kun Niemi kävi sen kanssa harjoittelemassa uintia koirauimalassa. Uittaja ei päästänyt koiraa heti pois veden ääreltä, muttei myöskään pakottanut sitä menemään veteen. Aluksi se räpiköi, ja takapuoli oli turhan alhaalla, mihin löytyi apua pelastusliivistä.

– Pelastusliivi voi jo itsessään auttaa uintitekniikkaa, ja siitä on helppo korjata asentoa.

Nykyisin Niemen seurana on kaksi koirakaveria, 11-vuotias japaninpystykorva Vattu ja vuoden ikäinen husky Nöö. Hän sanoo, että Vattu on vähän pieni harrastamaan vesipelastusta, se ei jaksaisi vetää venettä tai hukkuvaa. Jos Nööstä kuoriutuu uimari, olisi Niemen mielestä hauskaa jatkaa lajin harrastamista sen kanssa, vaikkei husky olekaan tyypillinen rotu lajin parissa. Nöö riehuu, juoksee ja kaivaa, mutta veteen meno ei innosta sen säikähdettyä pentuna.

– Nöö on vielä nuori, mutta on jo harjoitellut veneessä rauhassa istumista. Pentuna se sai riehumishepulin, jossa juoksi maalla ympyrää, ja yhtäkkiä se oli vedessä niin syvällä, ettei ylttänytkään jalat pohjaan.

Enni Niemen edellisestä koirasta Amokista tuli harjoittelun myötä uimari. Kuva: Tomi Niemi
Pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira Nasu harjoittelee hukkuvan pelastamista. Hukkuvaa esittää Soile Vuorilampi. Kuva: Maria Järvinen.
Valkoinenpaimenkoira Taini vetää venettä, jossa istuu Maria Järvinen. Kuva: Maria Järvinen