Sama musiikki, samassa tilanteessa esitettynä herättää kuulijoissa erilaisia tuntemuksia, kun ihmiset ottavat taide-elämyksiä vastaan omalla persoonallisella tavallaan. Se tuli todennettua Pytingin puistossa, kun ranskalainen muusikko Raphael Pinel pääinstrumenttinaan kelttiharppu esiintyi siellä lauantaina.
–Tässä voisin istua vaikka koko päivän, Tuula Niutanen huokaisi nautittuaan harpun rauhoittavista helähdyksistä konsertin ensimmäisen tunnin ajan.
Samasta harpunsoiton rauhoittavasta, mieltä tasaannuttavasta ja sykettä laskevasta vaikutuksesta puhui myös Kirsti Savola.
Tiina Poutaseen ja Elsa Pohjanperään harppumusiikki vaikutti aivan päinvastaisesti, kun he, äiti ja tytär, eivät malttaneet pysyä paikoillaan penkillä, vaan viipottivat sivummalle puistoon tanssimaan konsertin aikana.
–Tämä musiikki on villiinnyttävää. Siinä on tuulen tuntua, se ei ahdista, Poutanen kuvaili.
–Musiikkia kuunnellessani tulee jännitys, joka täytyy purkaa tanssimalla, täydensi Pohjanperä, joka kertoi kotonakin tanssivansa äitinsä kanssa.
Kesän viimeinen konsertti puistossa
Kesän aikana Pytingin puistossa musisoitiin monena viikonloppuna. Ranskalaisen, nyt Tampereella asuvan Raphael Pinelin konsertti merkitsi päätöstä näille kulttuuritapahtumille. Helena Saarinen oli kuulijana jokaisessa konsertissa.
–Kaikki ovat olleet erilaisia, hän luonnehti kokemiaan esityksiä.
–Tänään täällä on tosi hieno tunnelma, ihan sellainen tsehovilainen tunnelma. Hienoa musiikkia hienossa ympäristössä.
Raphael Pinel musisoi kelttiharpulla yli 25 vuoden aikana tästä intrumentista saadulla soittokokemuksella. Pinel näytti osaamistaan myös soittamalla pientä irlantilaista harmonikkaa ja irlantilaista huilua. Riitta Kauppilalle soittimet olivat entuudestaan tuntemattomia.
–En ole koskaan ollut tällaisessa konsertissa, puistotapahtumassa viihtynyt Kauppila kertoi.
Kuulijamäärä lisääntyi kerta kerralta
Nainen puistokonserttien takana on Sirpa Heikkinen, Kahvila Pytingin emäntä, jonka oma osuus puistokonserttien sarjassa kuultiin viikkoa ennen kesäkauden päättänyttä Pinelin musisointia. Heikkinen järjesti ilmaiset konsertit ex tempore -tyylillä, sillä samalla tavalla, jolla tamperelaisnainen lähti pitämään kahvilaa Luopioisiin.
–Mitäpä, jos kutsuisin tänne ystäviäni laulamaan, hän kertoo puistokonserttien järjestämiseen johtaneesta ajatuskulusta.
Heikkinen toteutti ideansa käytännössä, pyysi esiintyjiä konsertoimaan ja sai tilaisuudet onnistumaan väkimäärän kannalta kerta kerralta paremmin. Viime lauantaina kuulijoita oli ainakin viisikymmentä.
–Jos konsertit jatkuisivat, niin ihmisiä tulisi aina vain enemmän, hän uskoo.
–Pääasia, että olen yrittänyt. Ne, ketkä ovat tulleet paikalle, ovat saaneet konserteista jotakin.
Lauantain musiikillisesta annista vastannut Raphael Pinel ja Sirpa Heikkinen tutustuivat yli kymmenen vuotta sitten Etelä-Koreassa, jossa he olivat palkintomatkalla saman yrityksen työntekijöinä.
–Siellä esiinnymme yhdessä. Raphael säesti ja minä lauloin Ave Mariaa, Heikkinen muistaa.
