On maanantai ja iltapäivä jo varsin pitkällä. Joukko 4–6-vuotiaita leipurikerholaisia painelee Pälkäneen seurakuntatalolle innostuneen oloisena. Vaikka useimmalla on jo pitkä päivä päiväkodissa tai esikoulussa takana, vielä jaksaa. Kun kerhonvetäjänä toimiva kondiittori ja kokki Heidi Lindholm-Nuuttila sanoo, että tänään tehdään leipäkransseja, kuuluu hyväksyvää hyrinää.
Kahden tunnin aikana pikku leipurit kaulivat ja letittävät sellaiset leipäkranssit, että kyllä kelpaa. Sillä aikaa kun kranssit nousevat ja paistuvat, syödään välipalaa, leikitään ja piirretään. Kaikki tapahtuu ihmeen hyvässä sovussa ja järjestyksessä.
Myös Kuuhun oma kahvila?
6-vuotias eskarilainen Ilmari Raitoharju on yksi keskittyneimmistä kerholaisista. Selviää, että pieni kerholainen katselee leipomistaitoja tutkijan näkövinkkelistä.
– Haluaisin isona avaruustutkijaksi. Voisin myös perustaa Kuuhun kahvilan ja siellä tarjottaisiin tällaisia, mitä täällä tehdään.
Myös samanikäinen Matilda Mäki-Mantila uskoo, että leipurintaidoista voi olla myöhemminkin hyötyä. Matilda haaveilee työstä eläinsuojelun parissa ja kyllähän eläimillekin voi leipoa omia keksejä.
– Me kaulitaan nopeasti ja pidetään tämä pöytä tosi siistinä, Matilda näyttää toimittajalle.
Leivontaa ja taekwondoa
Viisivuotias Aleksi Vainionpää sanoo, ettei ole tullut kotona paljon leiponeeksi. Kerhossa hän kuitenkin leipoi omat leipäkranssit varmoin ottein.
– Menen tämän jälkeen vielä taekwondoon, Aleksi kertoi.
Leivontakaverina ollut Antti Järviö tuumi, että leipominen on mukavaa, varsinkin jos leivotaan jotakin makeaa niin kuin suklaakeksejä. Samoilla linjoilla ovat myös Martta Ahonen ja Atte Tapio.
– Kakut ja pulla ovat parasta, kaksikko nyökytteli.
Arjen mukavia pieniä hetkiä
Heidi Lindhom-Nuuttilalle kerhonohjaaminen on mieluinen vapaa-ajanharrastus. Hän vetää Pälkäneen seurakunnan pikkuleipurikerhoja vapaaehtoistyönä ilman korvausta. Omat leipätyöt ovat tamperelaisessa ravintolassa.
Heidi Lindholm-Nuuttila sanoo, että lapsista huomaa heti heidän saadessaan taikinat käsiin, kuinka mielikuvitus alkaa puskea jauhopilven läpi.
– Näkee, kuinka he miettivät, mitä kaikkea tästä voikaan pyöritellä. Välillä kerhossa poiketaankin alustavasta suunnitelmasta. Siinä luovuus kehittyy ja lapset inspiroituvat.
Hän sanoo, että arjen kiireet ja kauppojen paistopisteiden helppouden takia usein unohdetaan, kuinka mukavaa on itse pyöräyttää tuoreet sämpylät ja kaurakeksit.
– Siinä koko porukka rauhoittuu ja ollaan kuin huomaamatta yhteisen pöydän ääressä mutustelemassa vastavalmistuneita herkkuja. Ne ovat niitä arjen pieniä mukavia hetkiä.
Kommentointi on suljettu.