Tam-silkillä meni koronavuonnakin hyvin. Viime vuoden liikevaihto oli 2,67 miljoonaa euroa. Tälle vuodelle kaavaillaan yli 3 miljoonan euron liikevaihtoa.
– Lähdemme siitä, että kasvamme kaksinumeroisia prosentteja vuodessa, toimitusjohtaja Juha Haapasaari sanoo.
Tehtaanmyymälä on ollut hyvässä nosteessa, ja varsinkin kesällä kävijöitä tulee kauempaakin. Tämän vuoden myynti on noin puoli miljoonaa euroa.
Lomautuksilta vältyttiin viime vuonna, kun tilalle tulivat maskit. Niitä tehtiin 130 000 kappaletta viime vuoden aikana.
Vaikka kasvunäkymät ovat hyvät, yhä on suuri joukko ihmisiä, joille Tam-silk on vieras.
– Digimarkkinointia on tehostettu ja tehostetaan jatkuvasti. Digissä kaikki perustuu mitattavaan dataan, ja tämä markkinoinnin osuus kasvaa.
Vuokrasopimus nykyisessä paikassa on vuoden 2023 loppuun. Haapasaari toteaa tilojen kahdessa kerroksessa olevan jokseenkin epäkäytännölliset.
– Varmasti rakennetaan oma tehdas yhteen tasoon Pirkanmaan alueelle ja mielellään jonkun päätien varteen.
Nykyinen halli on 1400-neliöinen. Tam-silkillä oli Lentolaan aiemmin tonttivaraus, mutta muutkin vaihtoehdot ovat mahdollisia. Lamminrahkan uutta teollisuusaluettakaan Haapasaari ei pidä poissuljettuna.
Pitkä historia
kumpuaa laadusta
Alun perin Tampereen silkkikutomona tunnetun alusvaatteita valmistavan Tam-silkin historia juontaa jo 1920-luvulle. Tehdas siirtyi nykyiselle paikalle Lentolankujalle vuonna 1965. Vaatetuotteita on nykyisin laaja kirjo.
Mikä on pitkän historianne salaisuus, toimitusjohtaja Juha Haapasaari?
– Hyvä kysymys. Tuotteillemme on aina ollut kysyntää, ja kotimaisella brändillä on hyvä maine.
Raaka-aineista langat tulevat eurooppalaisilta toimittajilta, kuten merinosilkkivilla ja puuvilla. Bambu on ainoa, joka tulee neuloksena Kiinasta. Muuten kaikki työvaiheet tehdään tehtaalla ja neulotaan paikan päällä.
– Läpinäkyvyys on meille tärkeä arvo, ja pyrimme avaamaan kaiken mahdollisen tiedon kuluttajille.
Juha Haapasaari on ehtinyt työskennellä johtajana reilun vuoden verran. Edellinen työpaikka oli tehdaspäällikkönä Metso Outotecissa kivimurskauspuolella. Konepajateollisuudesta on vuosien kokemusta.
– Täällä vallitsee ompelutekniikka, mutta perustuotantoprosessi on lopulta aina sama.
Yllätyksiä on silti Haapasaaren mukaan ehtinyt jo tulla useita, ja tällä alalla on enemmän toimituksiin liittyvää huolta ja epävarmuustekijöitä.
Koulutusta
pitää lisätä
Juha Haapasaarta harmittaa, ettei vaiheompelua opeteta nykyään enää juuri missään. Ammattikoulu keskittyy pukuompeluun.
– Kaiken perustan pitäisi olla vaiheompelu, josta sitten erikoistua. Meillä on se ongelma, ettei koulutettua väkeä tahdo löytyä. Heidät pitää itse kouluttaa.
Tam-silk on juuri palkannut leikkaajan ja ompelijan. Tarve työvoimalle on vastedes, sillä iäkkäämmät työntekijät eläköityvät.
Myös ylemmän tason tekstiilialan koulutuksia, joista valmistuu vestonomiksi, on lopetettu. Ompelukonemekaanikonkin koulutus puuttuu.
Näin 47 vuotta Tam-silkillä työskennelleellä Antti Lehtiselläkin alkaa olla kiire siirtää neulekoneiden korjaamistaidot eteenpäin.
– Nämä koulutusalat eivät kai ole riittävän mediaseksikkäitä. Muuntokuituhankkeiden kautta tätäkin saadaan toivottavasti nostettua, Juha Haapasaari kiteyttää.
Kommentointi on suljettu.