Jokaiselle meistä lienee tuttu tilanne, kun omassa terveydentilassamme ilmaantuu huolta aiheuttava oire. Onko tämä jotain vaaratonta, vai pitääkö olla huolissaan? Prosessi on käynnistynyt. Henkilö tarvitsee terveyshuoleensa vastauksen, mutta mistä sen saa, ja kuinka nopeasti.
Osa meistä käyttää netin palveluita luontevasti, suurin osa käyttää verkkopalveluja päivittäin. Esimerkiksi Omaolo-palvelussa pystyy arvioimaan oireidensa perusteella hoidon ja palvelun tarvettaan. Verkossa pystyy myös varaamaan ajan laboratorioon, rokotukseen jne. Lisäksi tätä nykyä myös lääkäriin saa nettiyhteyden. Tarvitaan siis vain tietokone – ja kyky käyttää sitä. Jos näin ei ole, niin apua pitää silti saada. Ajanvaraus pitää pystyä hoitamaan tuttuun tapaan esimerkiksi puhelimella, ja paikan päälle terveydenhoitajan tai lääkärin luokse pitää päästä myös säällisessä ajassa.
Sotkamon malli
Helsingin Sanomissa julkaistiin loppuvuodesta artikkeli otsikolla ”Sotkamon terveyskeskus ilman jonoa” (HS 28.12.2021). Artikkelissa selvitettiin, miten terveyskeskuksen valtavat jonot on saatu purettua 10 000 asukkaan kunnassa: asiakas ottaa terveyskeskukseen yhteyttä puhelimella, ja heti soiton yhteydessä erotellaan akuuttia ja kiireetöntä hoitoa vaativat asiakkaat. Etähoidon määrä kasvaa, kun tavoitteena on hoitotakuun toteutuminen seitsemän vuorokauden sisällä kiireettömän hoidon ollessa kyseessä. Asiakas kutsutaan paikalle vain silloin, kun kyseessä on oikea tarve.
Sotkamossa hoito alkaa heti, ja jokaiselle asiakkaalle nimetään hoitovastaava, joka säilyy prosessin ajan samana. Terveysriskissä olevat asiakkaat seulotaan, ja he saavat hoitoa, kuten artikkelissa kuvaillaan, valmentavalla otteella. Iso osa hoidosta toteutetaan puhelimella.
Terveydenhuoltohenkilöstö työskentelee moniammatillisena tiiminä, ja lääkäri on aina lähellä. Asiakas pääsee aina lääkärin vastaanotolle, kun vaiva niin vaatii. Kun asiakkaat ovat tuttuja, varalta otetut röntgenkuvat ja laboratoriotutkimukset ovat vähentyneet. Uusi toimintatapa siis säästää artikkelin mukaan rahaa.
Uuden toimintamallin käynnistyminen vie aina oman aikansa. Pääosin Sotkamon asiakkaat ovat artikkelin mukaan tyytyväisiä, osa kritisoi. Erityisesti vanhemmat asiakkaat haluaisivat tulla joka kerta paikan päälle lääkärin vastaanotolle. Toimintamallin kehittäminen kuitenkin jatkuu Kainuussa. Artikkelissa on mainittu myös vastaavanlaisia uudistuksia tehneet Siun sote Pohjois-Karjalassa ja Keusote Keski-Uudellamaalla.
Kuntien rooli asukkaidensa hyvinvoinnin edistämisessä
Toimintatapojen uudistamisen ohessa pitää kiinnittää huomiota myös kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia edistäviin tekijöihin. Siis niihin, jotka soteuudistuksen jälkeen jäävät kuntien vastuulle. Kunnissa hyvinvointia luovat muun muassa erilaiset harrastusmahdollisuudet, kuten ulko- ja sisäliikuntapaikat, kirjastot, kansan- ja työväenopistot ja isommilla paikkakunnilla teatterit. Mitä pidemmälle kuntalaiset pysyvät hyvinvoivina ja toimintakykyisinä, sitä parempi. Ennaltaehkäisy on aina inhimillisempää ja huokeampaa kuin kallis jälkien ja vaurioiden korjaaminen. Suomessa on pääpaino vain harmillisesti ollut perinteisesti jälkien korjaamisessa. Ennaltaehkäisy pitää viimein osata muuttaa euroiksi!
Asiakkaan toimintakyvyn tukemiseen pitää panostaa
Ihmisen toimintakyky voi hyvistä yrityksistä huolimatta laskea eri syistä, jopa yllättäen. Jos niin käy, kaikkinainen kuntoutumisen tukeminen pitää aloittaa välittömästi akuutin tilanteen hoitopaikasta jatkuen kotiin tai muuhun jatkohoitopaikkaan. Erityisesti ikäihmisten toimintakyky alkaa nopeasti laskea tavallistenkin sairauksien kohdatessa, joten hoitotyössä tulee panostaa kuntouttavaan toimintaan. Jälleen on kyse sekä asiakkaan elämänlaadusta ja kustannuksista ja tilanteen pahenemisen ehkäisemisestä. Elämänlaatu paranee, kun pystyy itse liikkumaan, ruokailemaan, pukeutumaan ja peseytymään mahdollisimman itsenäisesti. Tämä kohentaa asiakkaan itsetuntoa ja myös sosiaaliset kontaktit mahdollistuvat liikkumiskyvyn säilymisen myötä.
Kustannukset pysyvät aisoissa, kun asiakkaan tilanne ei mene huonommaksi. Asiakas tarvitsee kuitenkin ohjausta, tukea ja kannustusta hoitohenkilöstöltä. Lisäksi asiakas saattaa tarvita erilaisia apuvälineitä kuntoutuakseen, ainakin hetkellisesti. Niidenkin käyttöön hän tarvitsee henkilöstön antamaa opetusta ja ohjausta. Apuväline on apuväline vain, jos sitä osaa käyttää oikein. Muuten apuvälineestä tulee elämää hankaloittava tekijä, joka jää käyttämättä, ja se ei ole tarkoitus.
Ajantasainen hoitotyön ergonomiaosaaminen turvaa hoitajaa ja asiakasta
Haluan monen muun tavoin kiinnittää huomiota myös hoitohenkilöstön työhyvinvointiin, työssäjaksamiseen ja työturvallisuuteen. Paljon on kirjoitettu tärkeitä asioita hoitotyön johtamisen ja työolojen näkökulmasta. Yksi asia työskentelyolosuhteiden kohdalla on kuitenkin puuttunut. Kautta aikojen hoitohenkilökunnan sairauspoissaolot tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen vuoksi ovat olleet korkealla tasolla. Koetuksella ovat yleensä alaselkä, niska-hartiaseutu ja olkanivelet. Yksi sairauslomapäivä kustantaa työnantajalle noin 325 euroa (Lähde: THL).
Hoitotyötä on luonnehdittu fyysisesti raskaaksi. Osa asiakkaista vaatiikin paljon apua eri tilanteissa. Ennen hoitajat tekivät hartiavoimin töitä, kääntelivät ja nostelivat potilaita pelkästään lihasvoimin. Nykyään hoitajat kannustavat asiakasta tekemään itse niin paljon kuin on mahdollista. Hoitaja ei myöskään ole nostin. Tämän vuoksi nykyään on tarjolla lukuisa määrä erilaisia potilaan liikkumisen avustamiseen ja tukemiseen suunniteltuja laitteita, erilaisista potilasnostimista pienapuvälineisiin. Lisäksi potilasvuoteiden korkeus on säädettävissä.
Näiden avulla hoitajien tuki-ja liikuntaelimistön kuormitus ja vaurioitumisriski vähenee oleellisesti, jopa poistuu kokonaan, kunhan näitä apuja vain hyödynnetään. Asiakas puolestaan pystyy apuvälineiden avulla turvallisesti hyödyntämään jäljellä olevan liikkumiskykynsä täysimääräisesti. Jokaisen hoitajan ammattiosaamiseen pitää kuulua myös se, miten tuetaan asiakkaan oman kehon luontevia liikemalleja siirryttäessä asennosta toiseen.
Kun asiakas saa käyttää itselleen tutuinta ja siksi turvallisinta tapaa rauhallisesti edeten, hän yleensä myös motivoituu yrittämään. Hoitajien fyysisen kuormittumisen väheneminen ja asiakkaan liikkumiskyvyn säilyminen ja paraneminen siis linkittyvät toisiinsa. Lisäksi hoitajien tuki- ja liikuntaelinten vaivoista johtuvat sairauslomat vähenevät ja työhyvinvointi siltä osin paranee.
Koululaiset ja opiskelijat asiakkaina
Koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä kuraattori- ja psykologipalvelut siirtyvät soteuudistuksen myötä hyvinvointialueille. Tarve näille kaikille palveluille on tällä hetkellä todella kova, eikä hiipumista ole näköpiirissä. Tästä syystä on ensiarvoisen tärkeää säilyttää kyseiset palvelut lähipalveluina. Soteuudistuksen jälkeenkin keskiössä on ihminen, jonka ei pitäisi joutua olemaan huolissaan.
Virva Läärä
Terveystieteiden maisteri, lehtori
PSHP:n valtuutettu
aluevaaliehdokas (kok), Pälkäne
