Palvelujen on oltava lähellä

Terveydenhuoltolain kymmenes pykälä velvoittaa kunnat järjestämään terveyspalvelut lähellä asukkaita. Laki tuskin muuttuu tältä osin siirryttäessä hyvinvointialueisiin. Huolta onkin aiheuttanut Aamulehdessä 9.11.2021 julkaistu palveluverkon “sormiharjoitus” vuodelta 2018. Sen karttakuvassa oli merkitty tulevien sote-keskusten ja toimipisteiden paikkoja, mitkä oletettavasti olivat seurausta sote-ammattilaisten yksityiskohtaisemmasta suunnittelusta. “Sormiharjoituksessa” oli mittariksi otettu 20 minuutin ajomatka hoitopaikkaan. Sen ulkopuolelle oli jäämässä kaiketi noin viisi prosenttia pirkanmaalaisista.

Tälläkin hetkellä osa asukkaista on tuon rajan takana, ja esimerkiksi Pälkäneen itäosissa tuo aika on etäisyyksien ja teiden kunnon vuoksi saavuttamattomissa. Terveysasemien lakkauttaminen Pälkäneen keskustan itäpuolelta tai vaikkapa Mouhijärven luoteispuolelta lisää aikarajan takaisten asukkaiden määrää huomattavasti. Nykyiset kiinteistöt on määritetty säilymään ainakin kolme vuotta uuden ajan alusta. Aluevaltuusto päättää aikanaan palveluverkon tulevaisuudesta. On tärkeää säilyttää peruspalvelutkin näissä kiinteistöissä, lähellä ihmisiä.

Vaalikeskusteluissa on tuotu esille nykyisten fyysisten palveluiden korvaamista sähköisillä, jolloin saavutettavuus voisi tapahtua kauempaakin. Tulevaisuuttahan se joidenkin palveluiden tehokkaan järjestämisen kannalta onkin, mutta asiassa ei voi kiirehtiä useammastakin syystä. Viestiverkot eivät vielä mahdollista datasiirtoa joka paikkaan, toimisi edes puhelin joka hetki kunnolla ja mielellään myös sisätiloissa. Yhteyksien puute vaikeuttanee vielä pitkään esimerkiksi kotihoidonkin toimintaa hoidettavan luona. Asukkaiden käyttötaito on myöskin vielä ehkä reilun vuosikymmenen sellainen, ettei omatoiminen asiointi onnistu muuten kuin soittamalla perinteisesti vastaanotolle.

Oman ongelmansa muodostaa se, etteivät ambulanssit nykyjärjestelyin ehdi harvaan asutuilla alueilla puolessakaan tunnissa apua tarvitsevan luo. Kokemusten mukaan sopimuspalokuntien ensivaste, usein pelastusajoneuvo eli perinteisemmin paloauto on se, joka tulee ensimmäisenä. Aluevaltuustojen tuleekin kiinnittää huomiota sote-palvelujen saatavuuteen lähellä asukkaita sekä ambulanssien sijoittelusuunnitelmiin ja huolehtia myös sopimuspalokuntien ja vapaaehtoisen pelastuspalvelun toiminnan tukemisesta ja kehittämisestä.

Pertti Salminen

Aluevaaliehdokas